Sukupuolittuneisuus ja sukupuoliroolit näkyvät ympäristönsuojelussa

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | lokakuu 4, 2018 | Kategoriassa: Ympäristödialogeja

Lokakuun Ympäristödialogeja-keskustelu keskittyi sukupuolirooleihin luonnonsuojelussa. Kulttuuri ja sukupuoliroolit kun vaikuttavat arvomaailmaamme ja sitä kautta asenteisiimme ympäristönsuojelua kohtaan. Tutkimuksissa naisten on huomattu olevan miehiä ympäristömyönteisempiä sekä asenteiltaan että käytökseltään. Keskustelu kääntyi nopeasti siihen, millaiset rakenteet synnyttävät luontoa suojelevia naisia ja metsiä muokkaavia miehiä.

Katso koko keskustelu tallenteena YouTubesta.

Keskustelu käytiin otsikolla Luontoa suojelevat naiset ja metsiä muokkaavat miehet.

Paikalla Nessling Nestissä olivat keskustelemassa yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkija Minna Santaoja, Lapsivaltuutetun toimiston ylitarkastaja Anssi Pirttijärvi ja ympäristökasvatuksen opettajakouluttaja Hannele Cantell. Keskustelua fasilitoi toimittaja Laura Friman.

Keskustelu kääntyi nopeasti siihen, miten sukupuolijako ja perinteiset sukupuolistereotypiat vaikuttavat yhä laajasti yhteiskunnassa, ei vain ympäristönsuojelussa. Samaan aikaan alamme kuitenkin olla yhä tietoisempia siitä, että sukupuoli on binääristä moninaisempi. Onko koko keskustelun mies-nais-asetelma ongelmallinen, pohti Laura Friman aluksi.

“Tämä on ikuisuuskysymys. Monet tilastoinnit esimerkiksi perustuvat yhä sille, että luokitellaan ihmiset miehiin ja naisiin. Sukupuolta ei kuitenkaan pitäisi koskaan tarpeettomasti korostaa”, sanoi tasa-arvo-opasta kouluihin suunnittelemassa ollut Anssi Pirttijärvi.

“Ajassa, jossa poliitikot kyselevät, eikö saa sanoa ‘tyttö’ ja ‘poika’, on tärkeää puhua tästä asiasta ja korjata virhekäsitykset. Totta kai saa sanoa, ei siitä ole koskaan ollut kyse. Otsikko herättää mielenkiinnon ja keskustelua, mikä on vain hyvä”, lisäsi Hannele Cantell.

Sukupuolittuminen alkaa jo varhaislapsuudessa

Sukupuolistereotypioiden juuret ulottuvat syvälle yhteiskuntaamme, ja siksi niiden purkaminen vaatii meiltä systemaattista otetta. Milloin sukupuolittuminen alkaa? Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että jo lapsuudessa.

“Meillä on paljon tiedostamattomia ja tiedostettuja rakenteita ja käytäntöjä, jotka erottelevat tytöt ja pojat. Jos ajatellaan varhaiskasvatusta ja peruskoulua ja luontokasvatusta, niin esimerkiksi seikkailutoiminnassa tai metsämörrinä olemisessa näkyy, että poikia ja tyttöjä ohjataan erilaiseen toimintaan. On nähtävissä myös, että pojat haluavat bongata ja kilpailla, tytöt eivät niinkään”, kuvasi muun muassa ympäristöaiheiden opettajankouluttajana ja oppikirjojen kirjoittajana työskentelevä Cantell.

“Varhaiskasvatuksessa on nähtävissä tilanteita, joissa henkilökunta auttaa herkemmin pojille vaatteet päälle ja antavat tavallaan tyttöjen hoitaa enemmän omia asioitaan tai enemmän vastuuta siisteydestä. Jos oppii jo lapsena siihen, että huolehtii tarhan siisteydestä tai omista vaatteistaan, oppiiko helpommin kantamaan huolta myös ympäristön tilasta?” pohti Pirttijärvi.

Miten paljon yhteiskunta lopulta ohjaa lasten valintoja ja arvomaailmaa? Minna Santaoja antoi omakohtaisen esimerkin.

“10-vuotias tyttären päätti ruveta muotisuunnittelijaksi heti, kun hän oppi pukemaan. Itse en panosta kovinkaan paljon pukeutumiseen tai vaatteisiin, mutta jostain tyttäreni on saanut sen kiinnostuksen. Ympristötietoiselle äidille tämä on vähän vaikeaa…Onko meillä velvollisuus ohjata tulevia sukupolvia sellaiseen suuntaan, joka on hyväksi ympäristölle? Esimerkiksi suunnittelemaan ekomuotia?”

Kärsiikö tutkimus sukupuolittumisesta?

Tiede ja tutkimus ovat elintärkeitä ympäristösuojelulle, sillä tehokas ympäristönsuojelu tarvitsee tuekseen tietoa. Voiko tutkimuksen sukupuolittuneisuudella olla suoraan vaikutusta ympäristönsuojeluun? Sukupuoli vaikuttaa ainakin jossain määrin siihen, mitä yksittäinen tutkija lähtee tutkimaan.

Suomessa koulutusvalinnat ovat koko EU:n tasolla sukupuolittuneimmat. Sitä kautta myös eri tutkimusaloilla on selvästi nähtävissä eroja siinä, tutkivatko aihetta naiset vai miehet. Moninaisempi tutkijajoukko tuottaisi myös moniäänisempää ja näkökulmiltaan erilaista tutkimusta.

“Jos ajatellaan biologiaa tutkimusalana, niin siellä on yhtä lailla miehiä kuin naisia tekemässä perustutkimusta. Kun mennään ympäristönsuojeluun tai -kasvatukseen, näkyy sukupuolittuneisuus enemmän. Mutuni on, että esimerkiksi kehitysmaantiede tai humanistinen maantiede on enemmän feminiinistä”, sanoi Cantell.

Santaojan mutu puolestaan oli, että miehet ja naiset suosivat myös erilaisia tutkimusmenetelmiä.

“Miehet ovat kiinnostuneempia määrällisistä- eli kvantitatiivisista menetelmistä, naiset tekevät puolestaan enemmän laadullista tutkimusta.”

Lisäksi sukupuolittumisesta kärsivät tietysti ne tutkijat, jotka joutuvat ahtautumaan kapeisiin sukupuolirooleihin.

“Koen akateemisen vuorovaikutuskulttuurin kovin miehisenä. Tutkimusmaailmassa painotetaan tulosten mittaamista ja asioiden järjestykseen laittamista. Itse pidän ajatuksesta, että akateemiseen kirjoittamiseen voisi liittää ajatuksen eroottisuudesta eli kyvystä tehdä työtään leikkien, innostuen ja iloiten. Omaa persoonaansa kätkemättä”, sanoi Santaoja.

Sukupuolistereotypiat eivät ole tätä päivää

Keskustelijat haikailivat “vanhan kunnon mökkimeiningin perään”, sillä he ajattelivat sen olleen aikanaan tärkeä osa kansalaisten ympäristösuhteen muodostumista. Mökillä ei ole väliä, lähteekö ukin kanssa kalaan tyttö vai poika.

“Uskon, että yhdessä oleminen luontoympäristössä varmistaisi jotenkin hyvän kasvualustan. Samalla muodostuisi luontosuhde, jossa ympäristö on tärkeä ja merkityksellinen. Tämä on  lähtökohta sille, että luontoa halutaan myös aikuisena suojella. On meidän kaikkien asia olla luonnon puolella, ei vain jonkun sukupuolen tai sukupolven”, sanoi Cantell.

Lähiaikoina suomalaisia on kuohuttanut sosiaalisesta mediasta aina ministeriin asti puolustusvoimien päätös lisätä kasvisruuan määrää.

“Se oli tärkeä avaus ympäristövastuullisuudesta! Tietenkin se aiheutti keskustelua, että miten miehet pärjäävät kasvisruualla ja niin edelleen. Siksi hienointa oli, että aloite lähti puolustusvoimien sisältä Varusmiestoimikunnilta”, sanoi Cantell.“Kiellän kaikkia käyttämästä ilmausta ‘lihaa syövä valkoinen heteromies’, koska se ylläpitää huonoja rakenteita ja stereotypioita. Kenenkään ei pitäisi joutua ajattelemaan, että lihasta on tykättävä vain, koska on valkoinen heteromies”, Pirttijärvi muistutti.

Jo ennen varsinaista keskustelua tilaisuuden järjestäjät saivat teemaan liittyvää yleisöpalautetta. Yksi palaute tiivisti paikallaolijoiden mielestä poikkeuksellisen hienosti ja kauniisti sen, miten meidän pitäisi suhtautua ympäristöön, sen tutkimukseen ja näiden ja sukupuolen välisen suhteeseen:

“Itse väitän, että osalle sukupuolibinääriin sopimattomista ihmisistä, kuten vaikkapa muunsukupuolisista, älylliset tieteenalat kuten luonnontieteet ovat voineet olla ja ovat edelleen keino toteuttaa itseään ja olla erityisesti ottamatta kantaa sukupuoliasiaan.

Luonnontieteet on mielletty objektiivisiksi, sellaisiksi että esimerkiksi juuri tutkijan sukupuolella ei ole väliä sen kannalta, mitä laboratorioanalyysien tuloksiksi tulee. Myös kenttätöissä arvostetaan sukupuolesta riippumatta esimerkiksi säänkestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa. Niinpä näillä aloilla on mahdollista kulkea myös vastavirtaan yleisiin sukupuolirooleihin verrattuna. On esimerkiksi mahdollista löytää paikka maskuliinisena naisena tai muunsukupuolisena ja pärjätä omalla alallaan. Tai sitten kirjoihin hiljaisena uppoutuva, hyönteisiä tutkiva poika voi kasvaa alansa asiantuntijaksi, vaikka koulumaailmassa häntä ei olekaan pidetty maskuliinisuuden perikuvana eikä välttämättä ‘riittävän poikamaisena’.

Jos vielä avartaa ajatuksia, voiko olla mahdollista, että sukupuolijärjestelmän kyseenalaistamiseen pakosta kasvava muunsukupuolinen tai muu transihminen kasvaa myös muuten avoimemmin uusia näkökulmia löytäväksi tutkijaksi, kun oma roolikin pitää löytää vaikeamman kautta?”

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.