Ympäristölobbauksella parempaa päätöksentekoa

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | helmikuu 14, 2018 | Kategoriassa: Ympäristödialogeja

Vuoden ensimmäinen Ympäristödialogeja-keskustelu käsitteli lobbausta ympäristöön liittyvässä päätöksenteossa. Vilkkaan puolitoistatuntisen aikana pohdittiin muun muassa lobbauksen määritelmää, läpinäkyvyyttä ja sääntelyä.

Kuuntele koko keskustelu podcastina tästä.

Tilaisuudessa keskustelivat europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, pääsihteeri Liisa Rohweder WWF Suomesta, tutkimusjohtaja Mika Skippari Tampereen yliopistosta sekä metsäjohtaja Tomi Salo Metsäteollisuus ry:stä. Keskustelua fasilitoi Helsingin Sanomien uutispäällikkö Tuomas Peltomäki.

Hyvä paha lobbaus

Lobbaukseen liittyy monia käsityksiä, joista valtaosalla on negatiivinen kaiku. Mielikuva omaa etuaan häikäilemättömästi edistävistä organisaatioista yhdistyy lobbaukseen yhä vahvasti. Helsingin Sanomien Tuomas Peltomäki käynnisti keskustelun kysymällä panelisteilta, mitä lobbaus on, ja kuka sitä tekee.

Usein lobbauksen kohteena itsekin olevan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan lobbauksella viitataan oman taloudellisen edun ajamiseen. Hänen määritelmänsä mukaan esimerkiksi poliitikot tai kansalaisjärjestöt eivät lobbaa.

“Kun ympäristöjärjestö puhuu ympäristöpakolaisuudesta, kyseessä ei ole järjestön oma intressi. Se on vaikuttamista, mutta sitä ei voi laittaa samaan koriin lobbauksen kanssa”, hän sanoi.

Metsäteollisuus ry:n Tomi Salo oli määritelmästä eri mieltä. Hän otti esimerkiksi tavoitteen, joka yhdisti taannoin neljä varsin erilaista toimijaa. Metsäteollisuus ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, WWF ja Suomen luonnonsuojeluliitto lobbasivat  yhdessä metsien vapaaehtoisen suojelurahan lisäämistä. Oliko osa porukasta lobbaajia ja osa ei?

“Rikoimme perinteistä lobbauskulttuuria ja vaikutimme yhdessä fiksuun asiaan, vaikka tavoitteemme ovat isossa kuvassa erilaisia. Ei lobbaajia voi jakaa mustiin ja valkoisiin lampaisiin”, Salo sanoi.

WWF:n Liisa Rohweder ihmetteli lobbauksen käsitteeseen liittyvää negatiivista sävyä. Hänen mukaansa määritelmän hiomisen sijaan on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä asioita edistetään.

“Olen luonnon etujärjestön edustaja ja puolustan luontoa. Onko se lobbausta vai asian edistämistä muiden toimijoiden kanssa? Lobbaukseen liittyy negatiivinen tunnelataus, vaikka oikeasti keskustelemme omien taustaorganisaatioimme tavoitteiden mukaisesti.”

“Hyvä lainsäädäntö ei synny pullossa”

Tampereen yliopiston Mika Skippari korosti avoimuuden tärkeyttä lobbaustyössä. Tutkimuksen näkökulmasta lobbauksen taustalla on aina jokin edistettävä intressi, eikä sen tarvitse olla välttämättä taloudellinen. Olennaista kuitenkin on, että sekä lobbaaja että lobattava tuovat pyrkimyksensä avoimesti pöytään.

Tomi Salon mielestä demokraattisessa yhteiskunnassa kaikilla on oltava oikeus vaikuttaa päätöksentekoon. Hän totesi, että selvän rajan vetäminen taloudellisten ja muiden etujen välille lobbauksessa ei ole tavoitteenmukaista.

“Ei elinkeinoelämä voi valita 360 asteesta puolta ja sanoa, että lobbaamme vain sitä. Emme voi jättää luontoa pois, koska muuten meillä ei olisi hyväksyntää toimia täällä”, Salo sanoi.

Sirpa Pietikäisen mukaan lobbauksen määritteleminen pahaksi on vastoin toimivan lainsäädännön periaatteita. Pietikäinen peräänkuulutti päätöksentekijöiden vastuuta kuunnella monipuolisesti erilaisia näkökulmia.

“Hyvä lainsäädäntö ei synny pullossa. Yritän kuunnella niitä, joiden kanssa olen samaa mieltä ja niiden, joiden kanssa en. Ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi. On minun valintani, mitä haluan uskoa ja haluanko kuunnella toisen tahon kulman asiaan”, hän totesi.

Mikä on faktojen rooli lobbauksessa?

Keskustelua käytiin myös tutkitun tiedon merkityksestä lobbauksessa. Vaikka kaikki panelistit pitivät sitä tärkeänä, aina tutkittu tieto ei lyö päätöksenteossa parhaiten läpi. WWF:n Liisa Rohweder kertoi, että globaalien ympäristökysymysten lobbaaminen on kansallisessa kontekstissa haastavaa. Valtion taloudelliset ja sosiaaliset intressit ajavat helposti ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien aiheiden ohi.

Sekä vaalikausiin jakautuva politiikka että kvartaaleittain toimiva yritystalous toimivat Rohwederin mielestä lyhytnäköisesti.

“Meidän pitää ravistella yhteiskuntaa, sillä käynnissä on monimuotoisuus- ja ilmastonmuutoskriisi. Jotta voimme harrastaa taloudellista toimintaa vielä viidenkymmenen vuoden päästä, pitäisi meidän lobbaamamme asiat tuoda päätöksenteon ytimeen.”

Sirpa Pietikäisen mukaan oman haasteensa päätöksentekoon tuo, että monissa aiheissa faktoja on useampia kuin yksi.

“Meillä on harvasta asiasta täydellinen yhteinen tieteellinen näkemys. On vieläkin skeptikkoja, jotka eivät usko, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama. En sano, että joku lobbaa väärin, kun hän käyttää eri tutkimustietoa kuin toinen, mutta politiikka tarvitsee enemmän faktantarkistuskeinoja”, Pietikäinen sanoi.

Pietikäisen mukaan ongelmallista on myös se, että lobatuista asioista tulee näennäinen kansallinen etu. Alun perin yritysten ajamat intressit saattavat levitä kokonaisten toimialojen intresseiksi. Toimialat passittavat asiantuntijansa lobbaamaan etuaan poliitikoille, ja äkkiä pienen segmentin edusta on tullut koko valtion etu.

Asiantuntijuuden rooli lobbauksessa on merkittävä. Tomi Salon mukaan asiantuntijoita tulee kuunnella, mutta jää päättäjän tai päätösten valmistelijan huoleksi tunnistaa, mistä kulmasta asioita esitetään.

Tilaisuudessa pohdittiin myös, voiko esimerkiksi tutkija itse olla lobbari. Tieteentekijät saattavat toki pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi rahoittajiin, mutta tieteellinen riippumattomuus on tutkimuksen teon vaatimus.

Keskustelua aiheeseen liittyen käytiin paljon myös Twitterissä tilaisuuden jälkeen. Klikkaamalla alla olevaa twiittiä pääset lukemaan koko ketjun.

Läpinäkyvyys voi lisätä lobbauksen arvostusta

Ympäristöasioiden sääntely kytkeytyy lähes kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin aina teollisuudesta yritystoimintaan. Tuomas Peltomäki kysyi panelisteilta, miten he näkevät ympäristöasioiden lobbauksen laajuuden verrattuna muuhun lobbaukseen.

“Metsäteollisuuden kaltaisella toimialalla ei voi olla yhtään ihmistä, jolla ei olisi kytkentää ympäristöön. Ympäristöasiat ovat kaikkialla, se on itsestäänselvyys”, sanoi Tomi Salo.

Sirpa Pietikäisen mukaan kyse on mittakaavan sijaan ympäristöasioihin liittyvän lobbauksen laadusta.

“Ne ovat eniten äänessä, joille muutos on kaikkein hankalin, ja se on ymmärrettävää. Mutta silloin ne, jotka voisivat muuttua ja hyödyntää esimerkiksi kiertotaloudesta tulevaa kilpailuetua, ovat marginaalissa.”

Kaikki keskustelijat peräänkuuluttivat lobbauksen avoimuutta. Yksi tapa avoimuuden varmistamiseen olisi lobbausrekisterien tai jonkinlaisen kävijäseurannan käyttöönotto. Ne voisivat osaltaan häivyttää lobbauksen huonoa mainetta.

“Avoimuus häivyttää mystiikan varjoa lobbauksen yltä, ja se on koko toimialan maineelle hyvä asia pitkässä juoksussa”, Mika Skippari totesi.

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.