Minä väitän: Ilmastonmuutos on torjuttava metallien riittävyyden ehdoilla

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | toukokuu 26, 2021 | Kategoriassa: Ympäristödialogeja

Ilmastonmuutoksen torjunta ja liikenteen sähköistyminen onnistuu vain metallien riittävyyden ehdoilla sekä vähentämällä kulutusta ja energian käyttöä. Väitän että liikkumisen sähköistäminen ja sähkön tuottaminen tuulivoimalla edellyttää metallien tuotannon lisäämistä enemmän kuin on mahdollista. Väitän myös, että tarvitaan kokonaisvaltaista tarkastelua kestävän ratkaisun löytämiseksi.

Ihmiskunta ei tule toimeen ilman metalleja. Perusmetallien tarve kasvaa tasaisesti muutaman prosentin vuosivauhtia. Ilmastonmuutokseen liittyvässä keskustelussa on keskitytty sähköistymiseen perustuviin ratkaisuihin kiinnittämättä riittävästi huomiota tarvittaviin metallimääriin. Yhteen tuulimyllyyn menee tonnikaupalla eri metalleja, mukaan lukien harvinaisia maametalleja.

Liikenteen sähköistäminen lisää mm. kuparin, nikkelin ja koboltin tarvetta. Vaikutus on moninkertainen, kun metallien tuotannon vaatima energia on tuotettava ilman päästöjä mm. tuulivoimalla. Metallien tuotanto on energiaintensiivistä ja tuotannossa käytetään tällä hetkellä paljon fossiilista energiaa. Sähköistymiseen nojaavien hiilineutraaliustavoitteiden tuoma metallien tarve on niin suuri, ettei tuotantokapasiteetin moninkertaistaminen ole mahdollista riittävän nopeasti. Uusiutuvan energian tuotanto luo metallien tarpeen, joka puolestaan kasvattaa uusiutuvan energian tarvetta ja syntyy kierre, johon metallien tuotantokapasiteetit eivät riitä. Tämä itseään vahvistava kierre voisi johtaa siihen, että osa metallien raaka-aineista loppuisi jo 5 – 10 vuoden kuluessa.

Metallit saadaan mineraaleista, jotka sijoittuivat maapallon syntyessä geologisten prosessien määräämiin paikkoihin. Mineraaleja ei välttämättä löydy sieltä, mistä ihminen haluaisi kaivaa. Teknologia mahdollistaa käytännöllisesti katsoen päästöttömän, luontoa vahingoittamattoman kaivostoiminnan ja metallien tuotannon, mutta markkinat eivät kestä tarvittavien investointien tuomaa lisähintaa tuotteille, raha ratkaisee. Mineraalien sijainti luo myös pohjan geo- tai kauppapoliittisille jännitteille, jos metallien rajallinen tarjonta muodostuu avainteknologiaa rajoittavaksi tekijäksi.

Metallien kierrätys ei ratkaise kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa, mutta on välttämätöntä raaka-aineiden rajallisuuden vuoksi. Energiaa metallien kierrätyksessä tarvitaan murto-osa verrattuna kaivostoiminnasta alkavaan tuotantoon. Metalleja voi kierrättää loputtomasti, mutta juuri kestävyytensä vuoksi ne palautuvat hitaasti kierrätettäviksi. Esimerkiksi sähköautojen akut alkavat palautua kiertoon vasta monen vuoden kuluttua. Samaan aikaan akkumetallien tarve kasvaa niin voimakkaasti, että kierrätys voi kattaa vain pienen osa tarpeesta.

Ilmastonmuutoksen juurisyyt, luonnonvarojen rajallisuus ja lämpenemisen pysäyttäminen nykyisillä teknologioilla ja energiankulutuksella muodostavat ratkaisemattoman yhtälön. Ratkaisun löytämiseksi yhtälön tekijöitä on radikaalisti muutettava. Energian kulutusta on vähennettävä, tuotteiden kulutusta on hillittävä kehittyneissä maissa ja on kehitettävä vähemmän metalleja tarvitsevia energiantuotannon ja varastoinnin ratkaisuja. Paine muuttaa näitä tekijöitä kasvaa ihmiskunnan kasvun myötä.

Aalto_University_Jokilaakso_Ari_22_10_2020_by_KukkaMaria_Rosenlund_001

Ari Jokilaakso

Metallurgian professori, Aalto-yliopisto

TERVETULOA SEURAAMAAN YMPÄRISTÖDIALOGIA: Mistä mineraalit sähköistyvään yhteiskuntaan? 9.6.2021 klo 16.30 - 18

Aiheesta keskustelevat Aalto-yliopiston metallurgian professori Ari Jokilaakso, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäki sekä kansanedustaja Satu Hassi. Keskustelun fasilitoi nuorempi tutkija Anna Härri Lappeenrannan yliopistosta.

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.