Lapsia syntyy Suomessa vähän ja globaalilla tasolla liikaa

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | helmikuu 7, 2019 | Kategoriassa: Ympäristödialogeja

Vuoden ensimmäinen Ympäristödialogi-keskustelu käsitteli lastenhankintaa ja väestönkasvua. Herkkä aihe vaatii yksilön, yhteiskunnan ja globaalin näkökulman huomioimista. Miten aiheesta tulisi puhua?

Katso koko keskustelu tallenteena YouTubesta.

lastenhankinta ydialogi

Tilaisuudessa keskustelivat tutkimusprofessori Anna Rotkirch Väestöliitosta, dosentti ja väestötaloustieteilijä Ulla Lehmijoki Helsingin yliopistosta ja kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö Irene Pärssinen-Hentula Pelastakaa Lapset ry:stä. Keskustelua moderoi toimittaja ja kirjailija Anu Silfverberg.

Anu Silfverberg aloitti illan keskustelun esittämällä kysymyksen, jota moni suomalainen nuori saattaa pohtia: “Onko minulla oikeutta tehdä lapsia, koska se on ilmaston kannalta väärin?”

Silfverberg kertoi nuorempana pohtineensa, onko oikein tehdä lapsi maailmaan, jossa kasvaminen voi olla lapselle kärsimystä. Nykypäivän nuoret pohtivat, kärsiikö lastenhankinnasta enemmän ympäristö kuin lapsi.

Lastenhankintaa viivästyttää (ympäristö)ahdistus

Silfverbergin mukaan on tutkittu, että nykynuorten tietoisuus ilmastokysymyksistä on noussut. Keskustelijat tunnistivat Sifverbergin esittelemän ajatteluketjun ja puhetavan. Anna Rotkirchin mukaan syntyvyyden lasku on todellinen huoli Suomessa, mutta ilmastoasiat ovat vasta hyvin harvan lasta harkitsevan nuoren mielessä.

“Käsitykseni mukaan ympäristöasiat ovat vielä hyvin harvoille syy olla hankkimatta lapsia”, kertoi Rotkirch.

Ulla Lehmijoki tunnisti ajattelutavan muutoksen, joka on tapahtunut nuorten ja yli 40-vuotiaiden välillä. Lehmijoki kertoi törmänneensä omassa perhepiirissään siihen, että kolmas lapsi jätetään ympäristösyistä hankkimatta.

Irene Pärssinen-Hentulan työssä muutos näkyy siinä, että suomalaisten halukkuus lapsen adoptointiin on laskenut huomattavasti parinkymmen vuoden takaisesta. Perheeksi ryhtymisen ikä on Pärssinen-Hentulan mukaan noussut. Vanhemmaksi ryhtymistä harkitaan pidempään ja varovaisemmin.

Yleisössä heräsi kysymys adoptointiin johtavista syistä. Ovatko ympäristösyyt hyväksyttäviä syitä adoptioon? Pärssinen-Hentusen mukaan adoptiolautakunta näkee, että pelkät eettiset syyt eivät riitä kannattelemaan usein haasteellista adoptiovanhemmuutta. Adoptoinnin motivaationa tulee olla halu vanhemmuuteen, vaikkakin eettiset pohdinnat ovat erinomainen lisä. Adoptoinnista ei ole globaalin ilmastonmuutoksen hillinnän keinoksi.

Suomessa lasten saamiseen liittyy suuri kulttuurinen murros, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Rotkirchin mukaan syntyvyyden laskeminen kertoo hyvästä ehkäisyvalistuksesta, seksuaalioikeuksien edistymisestä ja toivottuina syntyvistä lapsista.

Kääntöpuolena on lisääntynyt ahdistus ja empiminen, joiden johdosta lapsia syntyy vähemmän. Monen nuoren elämässä muut kiinnostuksen kohteet saattavat ajaa lastenhankinnan ohi.

“Tämä on hinta, jonka maksamme suuresta valinnanvapaudesta.”

Onko väestöä liikaa vai liian vähän?

Keskustelijat myönsivät, että ympäristö on tullut lasta harkitsevien uudeksi huolenaiheeksi.
On kuitenkin eri asia puhua syntyvyydestä paikallisella ja globaalilla tasolla.

“Globaalilla tasolla väestönkasvu on ihmiskunnan kohtalonkysymys”, muistutti Lehmijoki.

Kaikkialla syntyvyyden laskua ei mielletä samanlaiseksi haasteeksi kuin Suomessa.
Ongelma on päinvastainen maissa, joissa lapsia katsotaan syntyvän liikaa. Lisääntynyt väestönkasvu on tähän mennessä tarkoittanut myös lisääntyviä päästöjä.

Silfverberg esitteli keskustelijoille yhdysvaltalaisen filosofi Travis Riederin ajatusta siitä, että ilmaston kannalta syntyvyyttä tulisi säädellä etenkin rikkaissa maissa, joissa kulutuksen taso on korkea. Rotkirchin ja Lehmijoen mukaan ei pidä päätellä, että muiden maiden suurta syntyvyysastetta voidaan Suomessa paikata syntyvyyden laskulla.

Lehmijoen mukaan syntyvyys on todella pitkän ajan kysymys. Vaikka tällä hetkellä kehittyvissä maissa syntyvät lapset lisäävät vähemmän globaalia päästökuormaa, on tilanne elintason noustessa aivan toinen.

“Suomalaisten on ehdottomasti kannettava vastuu ilmastoasioissa. Väestönkasvun rajoittaminen ei ole kuitenkaan se paras keino”, totesi Lehmijoki.

Keskustelu globaalista ja paikallisesta syntyvyydestä herätti yleisössä paljon kysymyksiä ja kommentteja. Lehmijoen näkökulma syntyvyydestä nosti yleisössä esille myös vastakkaisia näkemyksiä: ilmastonmuutos ja päästöt tapahtuvat juuri nyt. Suhteessa tähän akuuttiin päästötilanteeseen Afrikan maiden päästökuorma ei tule lähiaikoina kasvamaan meidän päästötasollemme.

Tarvitsemme lisää roolimalleja ekovanhemmuuteen

Keskustelijat pohtivat illan aikana useaan otteeseen suomalaisten lasten syntyvyyttä. Yleisöstä nostettiin esille tietoisen perhesuunnittelun tärkeys. Eräs yleisön edustaja kommentoi aihetta: “Harva haluaa tehdä väestöllisiä urotekoja yksin. Sen vuoksi uskon, että syntyvyyden sääntelyä tulisi tehdä yhdessä globaalilla tasolla.”

“Jos nyt lapsia syntyy päästökuormasta huolimatta, miten ympäristökysymyksen pitäisi vaikuttaa vanhemmuuteen? Voiko se muuttaa käsitystä siitä mitä on hyvä vanhemmuus?”, Silfverberg kysyi.

Pärssinen-Hentulan mukaan vanhemmuuden määritelmä on muuttunut aina ja hän ei nähnyt syytä miksei ympäristökysymyksetkin voisi vaikuttaa siihen. Rotkirch kertoi googlanneensa termin “ekologinen vanhemmuus” ja löytäneensä harmillisen vähän hyviä esimerkkejä.

“Tarvitsemme lisää ekologista vanhemmuutta ja tukea ryhtyä ekovanhemmaksi!”, tiivisti Lehmijoki.

Illan päätteeksi keskustelijat palasivat dialogin alkuperäiseen otsikkoon. Miten lastenhankinnasta tulisi sitten puhua?

Lehmijoki toivoi, että vanhemmuuden myönteisiä puolia ei unohdettaisi.

“Sehän olisi todella synkkää, jos lasten syntyminen loppuisi nyt tähän. Lapsen saaminen voi olla yksi hienoimmista asioista ihmisenä olemisessa. Tätä ei pidä keskustelussa unohtaa.”

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.