Minä väitän: väestönkasvu on ihmiskunnan kohtalonkysymys

Written by: Ympäristödialogeja | January 25, 2019 | In category: Uncategorized

Ilmaston lämpeneminen riippuu ratkaisevasti väestönkasvusta, sillä väestön vaikutus ilmastopäästöihin on melko suoraviivainen.

Arktisten sedimenttien kairaukset ja puulustojen analyysit osoittavat lämpenemisen alkaneen väestönkasvun käynnistyessä 1800-luvun alussa.  Ilmaston kuuluisa jääkiekkomaila-kuvio muistuttaakin suuresti väestönkasvun kuviota.

Nykyisin kasvihuonepäästöistä on saatavana suoria mittaustuloksia, joiden perusteella tutkijat ovat yksimielisesti näyttäneet, että väestö ja päästöt kasvavat samassa tahdissa; yhden prosentin lisäys väestönkasvussa aiheuttaa yhden prosentin lisäyksen kasvihuonepäästöissä.

Mikä sitten on väestönkasvun ennuste? Emmekö ole jo sivuuttaneet pahimman väestöräjähdyksen aikakauden? Yllättäen uusimmat väestöennusteet ovat odotettua huolestuttavammat. Toki väestön keskeinen veturi, syntyvyys, on globaalilla tasolla laskenut, mutta osassa kehittyviä maita lasku on hidastunut tai pysähtynyt kokonaan.  Lisäksi väestönkasvun toinen veturi, nuoresta ikärakenteesta johtuva väestömomentti, pyrkii monissa kehitysmaissa mitätöimään laskevan syntyvyyden suotuisat vaikutukset. Väestöpolitiikkaa tarvitaan siis edelleen.

Väestönkasvun lisäksi kokonaispäästöihin vaikuttaa henkeä kohti laskettu päästötaso, joka rikkaissa länsimaissa on korkea. Pitkällä tähtäyksellä kehittyvät maat lähestyvät länsimaista elintasoa, joten niiden henkeä kohti lasketut päästöt uhkaavat nousta. Liiallinen väestönkasvu kuluttaakin kohtuuttomasti niitä voimavaroja, joita kehittyvissä maissa nyt tarvittaisiin suotuisan päästökehityksen turvaamiseen. Lisävaikeutena on, että nopean väestönkasvun maissa nuorten ikäluokkien yliedustus näyttää aiheuttaneen poliittisen epävakauden kierteen, joka vaarantaa sekä väestörajoitukseen että päästöhallintaan tähtäävät toimet. Myös elintason kohoaminen vaarantuu.

Suomessa ja muissa vauraissa länsimaissa nopean väestönkasvun vaihe on jo sivuutettu. Silti moni miettii, tulisiko väestönkasvua rajoittaa meilläkin, ovathan henkeä kohti lasketut päästömme aivan liian suuret. Sekä meillä että kehittyvissä maissa lasten hankinta on aina yksilön valinta, mutta lasten hankinnan yhteiskunnalliset kerrannaisvaikutukset ovat hyvin erilaiset. Kehittyvissä maissa väestörajoituksen kerrannaisvaikutukset ovat kiistatta myönteiset kun taas länsimaissa alhainen syntyvyys aiheuttaa ongelmia esimerkiksi huoltosuhteen heikkenemisen muodossa. Yksilöiden valintaa ei tule kritisoida, mutta yhteiskunnan voimavarat väestönkasvun rajoittamiseksi kannattaa kuitenkin suunnata kehittyviin maihin. Samalla länsimaiden on ponnisteltava oman väestönsä henkeä kohti laskettujen päästöjen vähentämiseksi.

Väestönkasvu on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta uskon että ihmiskunta pystyy vastamaan haasteeseen, samat tekijät, jotka tukevat onnistunutta väestöpolitiikkaa tukevat myös suotuisaa päästöpolitiikkaa ja ennen kaikkea väestön oman elintason ja hyvinvoinnin kehitystä.

Kirjoittaja:

Ulla Lehmijoki, Dosentti, Helsingin yliopisto, Taloustiede

 

Ympäristödialogeja: Miten lastenhankinnasta tulisi puhua?

Keskiviikkona 6.2.2019 klo 16.30-18
Koneen Säätiö, Lauttasaaren kartano, Otavantie 10, Helsinki

Viimeisen kahdensadan vuoden aikana maapallon väkimäärä on nelinkertaistunut ja ylittänee vuosisadan lopulla 11 miljardia. Väestönkasvu yhdistettynä korkeaan kulutukseen on juurisyy ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikriisin taustalla. Väestönkasvu voidaan nähdä maapallon ja siis ihmiskunnan kohtalonkysymyksenä.

Ilmastonmuutoksen edessä kansalaisten tulisi radikaalisti pienentää päästöjään. Kuuluuko lapsi tähän hiilijalanjälkeen? Toisaalta suomalaisperheiden pienenevistä lapsimääristä, ensisynnyttäjien korkeasta iästä ja kestävyysvajeesta ollaan huolissaan. Kansalaisia on kannustettu synnytystalkoisiin. Onko pelko huoltosuhteen heikkenemisestä perusteltu ja jos on, onko syntyvyyden lisääminen oikea ratkaisu?

Pitäisikö lapsilukua korkean kulutuksen länsimaissa ennemmin rajoittaa kuin korottaa? Miten yksilölliset toiveet ja pelot näyttäytyvät tässä kehikossa? Maailmassa on lapsia ilman kotia ja toisaalta suuria henkilökohtaisia murheita lapsettomuudesta. Millainen rooli adoptiolla ja maahanmuutolla on keskustelussa?

Saako näitä kysyä?

Keskustelua moderoi toimittaja ja kirjailija Anu Silfverberg. Keskustelemassa ovat tutkimusprofessori Anna Rotkirch (Väestöliitto), dosentti, väestötaloustieteilijä Ulla Lehmijoki (Helsingin yliopisto) ja kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö Irene Pärssinen-Hentula (Pelastakaa Lapset ry).

Lisätietoja:
Outi Silfverberg, toiminnanjohtaja, Ympäristötiedon foorumi
0503413265, outi.silfverberg@ymparistotiedonfoorumi.fi

ILMOITTAUDU TAPAHTUMAAN