Osuuskunta Lumimuutoksen Landscape Rewilding -ennallistamis­ohjelma elvyttää turmeltuneita luonnon­elinympäristöjä

Ari Parviainen ja Lauri Hämäläinen seisovat talvisessa maisemassa lapioiden kera

Osuuskunta Lumimuutos kehottaa esimerkillään sanoista tekoihin luonnon elvyttämiseksi. Landscape Rewilding -ennallistamisohjelman vaikutusalan piirissä on Suomessa tuhansia hehtaareita luontoarvoaan menettäneitä metsiä, soita ja vesialueita. Luonnonelinympäristöjä ennallistamalla saavutetaan muun muassa uusia hiilinieluja, lajien paluu ja vedenlaadun korjaantuminen, sekä vaalitaan kyläyhteisöjen kulttuuriperintöä.

”Kun muut debatoivat, me teemme”, tiivistää Lumimuutoksen puheenjohtaja Tero Mustonen järjestön ytimekkään toimintamallin. Vuonna 2000 perustettu voittoa tavoittelematon osuuskunta ennallistaa luonnonelinympäristöjä ja tukee luontaistalouksia sekä tutkii ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta.

Nesslingin Säätiö rahoittaa verkoston Landscape Rewilding -ennallistamisohjelmaa, jossa elvytetään luontoarvonsa menettäneitä metsiä, soita ja vesialueita. Ohjelma palkittiin vastikään 100 000 dollarin arvoisella, arvostetulla St Andrews Prize for the Environment -ympäristöpalkinnolla.

”Raati katsoi asiaa monelta kulmalta painottaen sekä vertaisarvioidun tieteen mittauksia että kulttuuriperintöä vaalivaa sosio-ekologista ajattelua. Perusteena korostettiin, kuinka tämänkaltaisesta järjestelmämuutoksesta puhutaan paljon, mutta me olemme laittaneet sen käytäntöön. Kokonaisia järviä ja jokia valuma-alueineen on toimillamme saatu rehevöityvästä toipuvaan”, kommentoi Mustonen.

Talvinuottausta Puruvedellä.: Hummonselkä: Antoine Scherer, Ari Parviainen ja Lauri Hämäläinen.

Lumimuutoksen monitieteinen tiimi työskentelee Landscape Rewilding -ohjelman parissa puheenjohtajaa myöten kirjaimellisesti kädet mullassa osuuskunnan 51:llä kohteella ympäri maata, sekä tiiviissä yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja alkuperäiskansojen kanssa. Työyhteisö tekee muun muassa ekologista, biologista, maantieteellistä ja ornitologista tutkimusta sekä limnologisia mittauksia.

Osuuskunta omistaa 2600 hehtaaria, ja maanomistajasopimusten kautta ennallistamisvaikutusala kohoaa 31 000:nteen hehtaariin. Uusia kohteitakin on kiikarissa.

”Kohteita ostaessa on tehtävä vaikeita valintoja budjetin rajoissa. Ostaako kohde, joka voisi muodostaa uuden ytimen, vai laajentaako jo suojelemaamme aluetta. On myös muistettava vetää välissä henkeä ja pysähtyä viidessä vuodessa tehdyn työn äärelle: olemme Suomen suurimpia metsäyhtiöiden ja valtion ulkopuolisia metsänomistajia”, Mustonen toteaa.

Luonnon turmeltu tila on tunnustettava

Suomalainen luonto on monesti mielletty korostetun koskemattomaksi, mutta totuus on Mustosen mukaan toinen: pääosa soista on ojitettu, metsät ovat talousmetsiä ja alueellisia sukupuuttoja tapahtuu jatkuvasti.

”On tunnustettava tila, jossa kotimainen luonto on. Puhtaiden vesien ja aarniometsien tilalla ovat ihmisen tuottama maisema ja heikentyneet vesistöt, jotka johtuvat maankäytön ongelmista. Kun on myönnetty, mitä teollinen metsätalous ja muu maankäyttö ovat aiheuttaneet, voidaan edetä kohti korjausliikkeitä.”

Avainasemassa on valuma-aluepohjainen vesiensuojelu.

”Joki tai järvi on harvoin syyllinen ongelmiinsa, vaan vedenlaadun menetys tapahtuu valuma-alueilla”, Mustonen sanoo.

Lumimuutoksen toiminnan keskiössä on ratkaisukeskeisyys. Ennallistamisen avulla luonto palaa alueille, kun sille annetaan aikaa ja tilaa.

”Meillä on esimerkiksi vajaan 200 hehtaarin suo-ojitettu alue, lippulaivakohteemme Linnunsuo, jossa on aikaisemmin ollut turvetuotantoa. Jäljellä oli käytännössä kaksi lintulajia, teeri ja korppi. Ennallistamisen myötä alueella asustaa 196 lintulajia. Hyvin harvinaisiakin, kuten rantakurvi ja tundrakurmitsa.”

Rantakurvi

Rantakurvi

Tundrakurmitsa

Tundrakurmitsa

Yhdistelmä tiedettä ja perinnetietoa

Lumimuutoksen vaikutusalue ulottuu Inarista Pirkanmaalle. Jokaisella kohteella perustana on paikallisten toimijoiden osallistaminen. Perinnetietoa hyödynnetään monipuolisesti ja yhteisöjen tarpeet keskiössä.

”Suomessa luonnonsuojelu ja luonnonvarapolitiikka ovat olleet pitkään ylhäältä alaspäin suuntautuvia prosesseja. Nyt asukkailla ja alkuperäiskansoilla on mahdollisuus päättää itse elpyvistä maisemistaan. Se vaatii muilta pysähtymistä ja kuuntelemista”, Mustonen sanoo.

Landscape Rewilding -ohjelmassa tiede ja perinnetieto täydentävät toisiaan. Poromiesten ja ammattikalastajien havaintojen pohjalta muodostetaan tilannekuva alueen tarpeista. Tieteen kertomaa tarinaa täydentää silloin vuosikymmenien kokemuspohja kulttuurisista tavoista olla luonnon kanssa.

Lumimuutoksen työssä mukana oleva ekologi Antoine Scherer korostaa yhteistyön merkitystä. Nesslingin Säätiö myönsi Schererin rewilding-toimien eli ”villiinnyttämisen” tehokkuutta tutkivalle väitöskirjatyölle apurahan vuonna 2021.

Scherer on tehnyt ohjelman parissa muun muassa lintu- ja kalalajeihin keskittyvää villieläinseurantaa. Lajiston monimuotoisuus indikoi ennallistettujen alueiden ekologista hyvinvointia.

”Tieteentekijänä tuon yhtälöön mukaan oman osaamiseni, mutta yhtä tärkeää on kuunnella heitä, jotka liikkuvat alueen luonnossa päivittäin ja voivat olla esimerkiksi taloudellisesti riippuvaisia sen hyvinvoinnista”, Scherer sanoo.

Ennallistamisella on myönteisiä vaikutuksia ekologisen kestävyyden ohella kylien ja kuntien taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Kirkkaat vedet ja komeat kulttuuriperintökohteet, kuten Puruvesi, houkuttelevat mökkiläisiä ja muuta turismia. Aina kun mahdollista, palkataan paikallista työvoimaa raaka-ainemateriaalin kuljetuksesta asiantuntijatehtäviin.

Pyrkimys kohti entistä ekosysteemiä

Ennallistaminen on elintärkeää luonnolle, mutta yhtä lailla olennaista on systeeminen suunnitelma siitä, miten luonnonelinympäristöjä elvytetään. Landscape Rewilding -ohjelmassa pyritään luomaan ekologisia käytäviä, kuten Koitajoella kymmenen hehtaarin kokoinen puron vartta noudatteleva Lietoja.

”Ei se kauheasti auta, jos meillä on vaikkapa neljä hehtaaria vanhaa metsää suojelussa, mutta ympärillä on kilometrien avohakkuut. Se on silloin vain muistomerkki luonnolle, eikä riitä ylläpitämään sellaisia vanhan metsän lajeja, joilla on vielä tulevaisuus”, Tero Mustonen toteaa.

Ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa ihmisen rooli on toisinaan typistynyt vain luontoa turmelevaksi. Nyt väliintulolla voidaan saada myös paljon hyvää aikaan.

”Ennallistaminen on aina biomanipulaatiota. Emme voi palata ajassa taaksepäin koskemattomaan luontoon, vaan se on uusi ihmisen akti. Pyrimme kuitenkin kohti entistä ekosysteemiä korjaamalla vaurioituneen luonnon pahimpia ongelmia. Elpyminen tarkoittaa, että peli ei ole vielä menetetty”, Mustonen päättää.

Elpyvä suoalue
Lietojan ennallistamisalue

Teksti: Titta Kaltola
Kuvat: Mika Honkalinna (Puruvesi), Tero Mustonen (Lietoja), Wiki Commons (linnut)

Nesslingin Säätiö on rahoittanut Landscape Rewilding/Elpyvä maisema -ohjelmaa vuodesta 2018. ”Halusimme lähteä tukemaan luontokohteiden ennallistamista, sillä se on nopea ratkaisu akuuttiin ilmasto-ongelmaan ja luonnon monimuotoisuuden häviämiseen. Tarvitsemme hiilinieluja ja alueita, joilla monimuotoisuus voi kukoistaa”, sanoo Nesslingin Säätiön tutkimusjohtaja Minttu Jaakkola.