Vastuullinen sijoittaminen on tänä päivänä olennainen osa instituutiosijoittajien, kuten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja säätiöiden, sijoitusperiaatteita. Useilla merkittävillä suomalaisilla instituutiosijoittajilla on käytössään vastuullisen sijoittamisen politiikka ja suositus vastuullisen sijoittamisen periaatteiden noudattamisesta heidän portfolioyhtiöissään. Kuitenkin ilman valvontaa, juridista velvoittavuutta ja sanktiointia vastuullinen sijoittaminen jää helposti yhtiön imagon päälle liimatuksi koristeeksi.
Vastuullisella sijoittamisella tarkoitetaan ympäristöasioiden, sosiaalisen vastuun ja hallinnon eli ESG-asioiden (Environment, Social and Governance) huomioon ottamista sijoitustoiminnassa siten, että salkun tuotto- ja riskiprofiili paranevat. Vastuullista sijoittamista voidaan toteuttaa eri tavoin:
- Sijoittamisessa voidaan hyödyntää yrityksen itse valitsemia ESG-mittareita.
- Sijoittamalla yrityksen valitsemiin teemoihin, esimerkiksi uusiutuvaan energiaan.
- Sijoituksissa voidaan suosia toimialansa parhaimpia yrityksiä.
- Sulkemalla sijoitussalkun ulkopuolelle kohteet, jotka eivät täytä tiettyjä kriteerejä.
- Vaikuttamalla aktiivisena omistajana sijoituskohteissa.
- Valitsemalla sijoituskohteita, jotka tuottavat sijoitustuottojen lisäksi muita myönteisiä mitattavia vaikutuksia.
Jo vastuullisen sijoittamisen keinovalikoimasta voi bongata vastuullisen sijoittamisen käytännön toteuttamisen ja valvonnan keskeisen ongelman sijoittajan näkökulmasta – vastuullisen sijoittamisen keinot ja toteuttaminen ovat jokaisen portfolioyhtiön itsensä valittavissa.
Yhtiötä ohjaa vastuullisen sijoittamisen tiellä yleensä yleismaailmallinen kehikko, esimerkiksi YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Vaikka tällaisen kehikon noudattamisesta olisi sovittu instituutiosijoittajan ja portfolioyhtiön kesken juridisesti velvoittavissa asiakirjoissa, on sopimusehdon noudattamista vaikea tai lähes mahdoton valvoa koska kehikko ei aseta portfolioyhtiölle yksilöityjä toimintavelvoitteita. Näin ollen vastuullisen sijoittamisen toteuttaminen on kiinni yhtiöstä itsestään.
Vastuullisen sijoittamisen valvonta toimii käytännössä tällä hetkellä räikeimpiin rikkomuksiin puuttumisen kautta. Jos yhtiö loppusijoittaa tehdasjätteensä läheiselle luonnonsuojelualueelle, toiminnassa ei ole noudatettu vastuullisen sijoittamisen periaatteita. Tämänkaltaisten päivänselvien rikkomuksen ulkopuolelle jää kuitenkin iso joukko tilanteita, joissa toiminnan vastuullisuus ei ole selvää. Lisäksi on vaikeaa antaa myönteistä huomiota – miten pystymme palkitsemaan yhtiöitä vastuullisen sijoittamisen toteuttamisesta ilman selviä velvoitteita?
Kenelle vastuullisen sijoittamisen valvonta sitten kuuluu? Taloustieteen päämies–agentti-teorian mukaan agentin velvollisuutena on toimia päämiehen ohjeiden mukaisesti. Päämiehen on vastuulla on valvoa ohjeiden noudattamista, ja agentin rikkomuksiin on puututtava. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskeiseksi vastuullisen sijoittamisen periaatteiden toteuttamiselle muodostuu instituutiosijoittajan aktiivinen reagoiminen portfolioyhtiön pieniin ja suuriin rikkomuksiin. Reagointitapoihin kuuluu dialogi yhtiön hallituksen kanssa. Ankarampia toimenpiteitä ovat sopimusrikkomukseen vetoaminen tai hallituksen vaihtaminen.
Valvonnan edellytysten parantamiseksi olisi toivottavaa, että vastuullisen sijoittamisen osalta sijoittajilla ja portfolioyhtiöillä olisi käytössään yksiselitteinen normisto, jota seurata. Lähiaikoina tilanne voi hieman parantua, sillä Euroopan Unionin komissio on tehnyt aloitteen muun muassa vaihtoehtorahastodirektiivin muuttamisesta siten, että rahaston hallinnointiyhtiön riskienhallinnan pakolliseksi osaksi tulisi vastuullisen sijoittamisen riskin hallinta. Kenties direktiivimuutoksen myötä vastuullisen sijoittamisen termistöstä tulee saataville tulkintakannanottoja, jotka selkeyttävät sitä, mitä vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa. Muutosehdotusta koskevassa lausuntopyynnössään myös Euroopan arvopaperimarkkinoita valvova viranomainen ESMA on kiinnittänyt vastuullisen sijoittamisen termistön epätäsmällisyyteen erityistä huomiota. Kannanottoa odotellessa vastuullisen sijoittamisen valvonta toteutuu kunkin instituutiosijoittajan itse määrittelemällä tasolla.
Kirjoittaja: KTT, OTM tutkijatohtori Jenni Laininen, Oikeustieteiden laitos, Center for Climate Change, Energy and Environmental Law (CCEEL), Itä-Suomen yliopisto.
YMPÄRISTÖDIALOGEJA: RAHA PELASTAA MAAILMAN? YMPÄRISTÖ INVESTOINNIN KOHTEENA
Tiistaina 2.4.2019 klo 16.20-18.00
Koneen Säätiö, Lauttasaaren kartano, Otavantie 10, Helsinki
Globaalit ympäristöhaasteet uhkaavat planeettamme lukuisia lajeja mukaan lukien ihminen ja sen luoma talous. Ympäristön huomioiminen on perinteisesti nähty osana vastuullista yritystoimintaa, jonka ajureina toimivat kuluttajakäyttäytymisen muutokset, maineriskit, politiikkatoimet tai niiden uhka. Nykyinen ymmärrys ilmastonmuutoksen, elinympäristöjen pilaantumisen ja katoamisen sekä kuudennen sukupuuttoaallon luomista reunaehdoista ihmisen toiminnalle tulisi olla kaiken yritystoiminnan strategisessa keskiössä, koska se on ainoa keino varautua tulevaisuuteen. Jo nyt globaalit ympäristöhaasteet luovat rajoitteita monille toimialoille. Miten globaalit rahavirrat siirtyvät ympäristön huomioivien yritysten taakse, pois ympäristöä tuhoavilta ja pilaavilta toimialoilta?
Keskustelemassa ovat vastuullisen sijoittamisen asiantuntija, Auriel Investorsin tutkimusjohtaja Antti Savilaakso, Veritaksen sijoitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja Niina Bergring sekä Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori, KTT Jenni Laininen. Tilaisuuden fasilitoi Annina Huhtala, CMO Upright Project.
