”Minä väitän, että luonnosta ja eläimistä pitää olla kiinnostunut niiden itsensä takia. Luonnon- tai eläintensuojelusta kiinnostuneiden motiivit voivat olla (ja usein ovatkin) itsekkäitä tai ainakin ihmiskeskeisiä. Jotta saavutettaisiin eettisen tarkastelun kestävä muutos, olisi moraalisten kysymysten syytä olla tekojen arvioinnin keskiössä. Erityisen näkyväksi nämä valinnat tulevat tehtäessä päätöksiä tuotantoeläinten kohtelusta.”
”Lihankulutuksen kestävyydellä on monia ulottuvuuksia. Puhuttaessa ruoankulutuksen kestävyydestä tulisi käsitellä ainakin taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia sekä ympäristöön ja tuotantoeläinten kohteluun liittyviä osa-alueita.Taloudelliseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät ruokavalinnat ovat vahvasti yhteydessä kuluttajan omiin intresseihin. Kun ostopäätöksiä ohjaa hinta, kuluttaja maksimoi vain omaa taloudellista hyvinvointiaan. Kun kuluttaja syö mahdollisimman terveellisesti eli esimerkiksi vähentää punaisen lihan kulutustaan, pitkällä aikavälillä hyötyä kertyy eniten hänelle itselleen.Kulttuurisesti kestävä ruoankulutus voi tarkoittaa esimerkiksi perinteisten ruoka-aineiden hyödyntämistä. Syödään ”kuten on aina ennenkin syöty”. Suomessa lihankulutus on enemmän kuin tuplaantunut viimeisten 60 vuoden aikana. Kulttuurinen kestävyys ei siis ole paljoa ruoankulutustamme historiallisesti ohjannut.Ympäristöön liittyvässä päätöksenteossa päästäänkin jo huomattavasti mielenkiintoisempaan kysymyksen siitä, kuka lihankulutusta koskevista päätöksistä hyötyy. Kenen hyvinvointia tai oikeuksia kuluttaja ajattelee maksimoivansa päätöksiä tehdessään? Ympäristön hyvinvointia voi ajatella täysin itsekkäistä syistä: joku tykkää samoilla ”luonnossa”, joten hän haluaa säilyttää sen omaksi huvipuistokseen. Pidemmällä aikavälillä luonnosta välittäminen (kuten kasvihuonekaasu päästöistä huolehtiminen) vaatii jollakin asteella tulevien ihmissukupolvien hyvinvoinnista välittämistä.Luomutuotanto ja luomulihantuotanto eivät ympäristön kannalta ole välttämättä juuri tehotuotannosta poikkeavaa toimintaa. Ne antavat kuitenkin monille kuluttajille tunteen, että he ovat osansa tehneet. Päätökset kuluttaa luomua tai ”jonkin verran vähemmän” lihaa voi kuluttaja perustella täysin itsekkäistä lähtökohdista. Siksi luonnon tai eläinten suojeluun keskittyminen on niin voimakas markkinointiväline. Se vetoaa kuluttajaan, sillä hyötyjänä on hän itse tai ainakin hänen jälkeläisensä. Kun tähän vielä liittyy usein vääristynyt kuva entisaikojen hyvistä käytännöistä, kuten ”onnellisista” lehmistä mummon maatilalla, on kannattajakunta jo varsin laaja.Kun ruokavalintoja tarkastellaan eläintuotannon eettisyyden näkökulmasta, tekojen kohteena oleva tuotantoeläin nousee kestävän kehityksen moraaliseen keskiöön. Jotta kuluttaja arvostaisi eläintä ja päättäisi jättää sen tapattamatta – eli jättää lihapaketin kaupassa ostamatta – hänen täytyisi kyetä arvostamaan toisen eläinlajin edustajaa itseisarvoisena toimijana. Jos kuluttaja etsii vähiten saastuttavaa ja terveellisintä pakettia kaupassa, hän maksimoi omaa hyvinvointiaan. Jos kuluttaja huomioi myös eettiset periaatteet, hän ostaa kasviksia.Minä siis väitän, että suojeluideologia perustuu usein oman edun tavoitteluun, mutta moraalisesti oikeat valinnat vaativat myös tunnustamaan epäitsekkäitä arvoja. Toki oman edun tavoittelu johtaisi nykytilasta parempaan suuntaan, mutta lopulliseksi totuudeksi siitä ei kuitenkaan ole. Luonnosta ja eläimistä pitää olla kiinnostunut niiden itsensä takia.”
Ympäristödialogeja: Liha – ekologisuus vai eettisyys?
Ympäristödialogeja: Liha – ekologisuus vai eettisyys? keskiviikkona 19.10. klo 16.30-18.00 Nessling Nestissä. Keskustelemassa tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto) ja suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa (WWF) ja lihasta vastaava valikoimapäällikkö Sari Miettunen (SOK). Tilaisuuden fasilitaattorina toimii kuluttaja-aktiivi Mari Koistinen, joka työstää parhaillaan ensi vuonna ilmestyvää Ruokamysteerit-kirjaa.
Paikkoja on rajattu määrä, varaa omasi ja ilmoittaudu mukaan keskustelemaan tai osallistu verkossa tunnisteella #ydialogeja.
Tilaisuuden järjestävät Ympäristötiedon foorumi, Nesslingin Säätiö ja Koneen Säätiö.Katso muut Ympäristödialogeja-tilaisuudet.
Kirjoituksen lähteet
Vinnari Markus and Tapio Petri 2012. Sustainability of diets: from concepts to governance. Ecological Economics. Vol. 74, pp 46-53.
Vinnari Markus and Vinnari Eija 2014. A Framework for Sustainability Transition: The Case of Plant-based Diets. Journal of Agricultural & Environmental Ethics, Vol. 27, Iss. 3, 369-396.
Vinnari Eija ja Vinnari Markus 2005. Kansalaisjärjestöjen rooli maailman muuttamisessa – Animalia ja Maan ystävät. Futura 4/2005, 88-102.
