Pirjo Yli-Hemminki tutkii, voidaanko bakteereilla tehostaa kasvien ravinteidenottoa. Kuumenevat kesät ja vaihtelevat olosuhteet asettavat uudenlaisia haasteita viljelijöille, mutta myös tutkijalle, joka koettaa simuloida viljelyolosuhteita.
Heinäkuussa sähköpostiini kilahti viesti. Sen oli allekirjoittanut tutkimusmestarini.
Tuijotin viestiä helteen turruttamana, tunnustellen, kuinka suuren paniikin jaksaisin kehittää. Entä jos tutkimusmestari vähän liioittelee, ajattelin toiveikkaana. Auttaisiko, jos lähtisin itse tarkastamaan kasvit? Lopulta tuulten ja sadekuurojen saattelemana lähdin Jokioisiin katsomaan, onko astiakokeestani mitään jäljellä.
Juuri niin juuret elävät
Tutkijana yritän selvittää, voidaanko bakteereilla tehostaa kasvien ravinteidenottoa. Siitä on kyse myös tässä astiakokeessani, jota lähdin tarkastamaan. Tavoitteena on viljelykäytäntö, joka hyödyntää ravinteita tehokkaasti ja tuottaa myytävää ravinteikasta satoa joka vuosi.
Peltomaassa merkitykseltään valtavia asioita tapahtuu alle millimetrin mittakaavassa. Hiuksenhienon juuren pinnalla elävä näkymätön yksisoluinen bakteeri vaikuttaa aineiden liikkumiseen maahiukkasen ja juurikarvan välillä. Metrin korkuisella tattarikasvilla voi olla kilometritolkulla hienojuuria maan alla.
Kun lukemattomien bakteerien vaikutus kertautuu koko juuristossa, vaikuttaa se kasvin ravinteiden saantiin peltomaasta. Kun bakteerien vaikutus kasvien ravinteiden saantiin kertautuu kokonaisen pellon mittakaavassa, se alkaa vaikuttaa sadon muodostukseen ja kiinnostaa viljelijääkin. Viljelijä haluaa säästää lannoitekustannuksissa ja välttää ravinnevalumia.
Eletään kuin pellossa
Pelkkien viljojen monokulttuurit samalla lohkolla vuodesta toiseen vähentävät satoja ja vaativat viljelijältä kontrollointia muuttuvissa olosuhteissa. Siksi viljelykiertojen monipuolistamisesta on hyötyä Suomessakin. Monilla syötävillä kasvilajeilla on toiminnallisia ominaisuuksia, joten ne ovat tehokkaita ravinteiden ottajia.
Olen valinnut kokeisiini härkäpavun, jonka juurissa vaikuttaa sekä typensitojabakteeri että fosforin saantia parantava keräsienijuuri, sekä tattarin, jonka juurieritteet tehostavat sen fosforin ottoa. Näiden kasvien sekaviljely saattaa vaikuttaa juurien tuottamiin eritteisiin ja sitä kautta peltomaan bakteereihin niin, että maahiukkasiin sitoutunutta fosforia vapautuu kasvien käyttöön paremmin.
Tarvetta on samankaltaiselle sovellukselle kuin typpeä sitovat bakteeriympit jo ovat, mutta maailman laboratorioissa tuotetut bakteerikannat eivät välttämättä menesty Suomen olosuhteissa viljelykasviemme kanssa. Siksi tutkin, voiko kasvien kasvua edistäviin bakteereihin peltomaassa vaikuttaa kasvilajivalinnalla.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Pitkä, liian kuuma kesä
Mikä tilanne sitten oli Jokioisissa, kun saavuin paikalle?
Totesin, että astioissa kasvaneet härkäpavut olivat antaneet periksi pitkään kestäneessä kuumuudessa ja kuollessaan mustuneet. Elossa sinnittelevissä vaaksanmittaisissa kasveissa oli yksi palko. Honteloista tattareista osa oli kaatunut kovissa tuulissa. Koska satoa ei selvästikään ole korjattavaksi, täytyy minun miettiä kokeen anti uusiksi. Ehkä analysoin vain maata ja mikrobeja.
Tutkimuksessa harjoittamani koetoiminnan olisi hyvä muistuttaa varsinaisia viljelyolosuhteita, jotta tuloksia voisi yleistää melko suoraviivaisesti. Toisaalta koeastian pitäisi mahdollistaa pääsy käsiksi juuriin, joiden mikroskooppisen pieniä prosesseja tutkitaan. Jos yhtenä kesänä sataa ja toisena paistaa tai yhtenä päivänä saadaan koko kuukauden sademäärän verran vettä, se ei ole keskimäärin hyvä asia viljelyn kannalta! Monilajisessa viljelyjärjestelmässä mahdollisesti edes joku laji tuottaa myytävää satoa ilmastonmuutoksen aiheuttamissa vaihtelevissa olosuhteissa.
Onneksi meillä alkaa olla vaihtoehtoja, joista minäkin voin valita uuden kasvinlajin ravinteidenlouhimiskokeisiin. Ominaisuuksiltaan hyvin kiinnostavia ovat esimerkiksi öljykasvi camelina, valevilja kvinoa ja proteiinikasvit makealupiini ja soija.
Lue lisää viljelykasvilajien monimuotoisuudesta.
