Miten sovittelua voidaan hyödyntää ympäristöasioissa?

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | marraskuu 30, 2016 | Kategoriassa: Blogi

Kolmannessa Ympäristödialogeja-keskustelussa pureuduttiin ympäristökonfliktien sovitteluun. Voiko sovittelun menetelmiä hyödyntää ympäristökonflikteissa? 

Ympäristödialogeja keräsi 30.11. Nessling Nestin täyteen kiinnostuneita kuuntelemaan ympäristökonfliktien sovittelusta. Keskustelua veti Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori ja toimittaja Hanna Nikkanen. Keskustelemassa olivat kalastusneuvos Eija Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä, Gaia Groupin hallituksen puheenjohtaja Pasi Rinne ja ympäristökonfliktien ratkaisun professori Lasse Peltonen Itä-Suomen yliopistosta.

”Miksei rauhanvälityksestä tuttuja osapuolten välisen dialogin tai sovittelun keinoja käytetä vaikkapa maankäyttöön, metsävarojen hyödyntämiseen, kalastukseen, kaivosteollisuuteen, tuulivoimaan tai kaupunkisuunnitteluun liittyvissä konflikteissa”, kysyi Lasse Peltonen keskustelua pohjustaneessa blogikirjoituksessa.

Keskustelun päätteeksi saatiin aikaan konsensus siitä, että sovittelua kannattaa ehdottomasti hyödyntää, eikä päästää asioita kärjistymään konfliktiksi. Yksi syy tähän on, että konfliktit tulevat kalliiksi. Myös poliittisesti kalliiksi, kuten tuore kohu pääministeri Sipilän, Terrafamen ja Ylen ympärillä osoittaa.

Ennakoinnin ongelmana on monesti se, että resursseja sovittelumenetelmien hyödyntämiseen ei ole.

Eija Kirjavainen kertoi myös virkamiehen näkökulman asioiden läpiviemiseen ja sovitteluun. Kun virkamiehille on annettu tehtävä, se pitää virkavastuulla toteuttaa. Kaikki mahdolliset näkökulmat pitää ottaa huomioon ja aidosti kuunnella kaikkien osapuolten näkemyksiä. Tänä päivänä haasteen tuo se, että fakta- ja tutkimustiedolla ei ole samanlaista painoarvoa kuin ennen. Tämä laajentaa erilaisten näkemysten kirjoa ja murentaa luottamusta virkamiehiin.

Saman ilmiön tunnistaa Peltonen.
"Luottamus julkiseen valtaan muerenee koko ajan, joten järjestelmän on kehityttävä. Haaste on kehittää prosesseja niin, että säilytetään parhaat piirteet ja legitimiteetti ja samalla uudistetaan käytäntöjä ja mietitään uusia ympäristökonfliktien sovittelun menetelmiä."

Sovittelu on hänen mukaansa ihmisten informointia, kuulemista, dialogia ja konsensuksen etsimistä. Erilaisia vuorovaikutuksen muotoja.

Konsensus vai pitkäjänteinen politiikka?

Pasi Rinne halusi omien sanojensa mukaan provosoida keskustelua hieman nostamalla esiin kysymyksen konsensuksen ja pitkäjänteisen politiikan suhteesta. Tarvitseeko kaikkia miellyttää, vai pitäisikö ennemminkin tehdä päätöksiä, joiden tiedetään hyödyttävän ympäristöä pitkällä tähtäimellä? Ympäristön kannalta kun kysymys on yleensä varsin yksinkertainen. Se kärsii tai ei kärsi.

Sovittelu ja konsensuksen löytäminen ei ole yksinkertaista myöskään siksi, että neuvottelevien osapuolten valinta eri sidosryhmissä ei välttämättä ole helppoa. Kalastusneuvos Kirjavainen nosti esimerkiksi kalastuslain. 
"Vapaa-ajan kalastajia on Suomessa noin 1,5 miljoonaa. Eivät he ole kaikki samaa mieltä. Sitten on vesialueiden omistajat ja kaupalliset kalastajat. Usein käy myös niin, että säädöksiä valmistelemassa olleet sidosryhmien edustajat joutuvat vastustamaan kiivaimmin kompromisseja, jotta säilyttäisivät kasvonsa oman ryhmänsä keskuudessa.  Silti pyrimme aina konsensuspohjaisiin prosesseihin."

Ei synnytetä konflikteja

Konfliktien syntymisen syyt ovat moninaisia. Rinne huomautti, että niin kauan, kun ei ole tahoa, joka hyötyy rahallisesti konfliktista, on eväät rationaaliseen vuorovaikutustyöhön ja neuvotteluun.

Erilaiset sovittelun menetelmät voivat auttaa konfliktien ehkäisemisessä eivätkä vain niiden selvittämisessä. Sidosryhmien kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta intressit eivät törmää tuhoisalla tavalla. Esimerkiksi ympäristölupia hakevien yritysten oma etu on ajatella heti alkuvaiheessa alueen ihmisiä ja ottaa heidät mukaan.

Peltonen puolestaan huomautti, että sovittelu ei ole mitään magiaa. Sovittelu on avustettua neuvottelua. Se perustuu eri intressien ymmärtämiseen. Yleensä neuvottelutilanteessa jäävuoren huippuna näkyvät osapuolten vaatimukset, mutta avain on päästä kiinni pinnan alla piileviin intresseihin ja pyrkiä sovittamaan ne yhteen.

Kirjavainen sanoi, että yksi piilevä intressi on usein raha. Osapuolet voivat olla huolissaan esimerkiksi siitä, kuinka paljon heiltä lähtee jäseniä tai tukijoita, jos he ovat jotain mieltä.
"Monesti olen miettinyt, että esimerkiksi saimaannorppakonfliktissa kaikki muut voivat ansaita, paitsi se norppa. Tietyt asiat herättävät myös mediahuomiota ja siksi niitä pidetään esillä" Kirjavainen huomautti.

Konfliktiin ja sovitteluun liittyy aina myös valta-asema. Yksi valta-asemaa luova tekijä on niinikään raha. Voittaako konfliktin tai sovittelun siis se, jolla on eniten rahaa tai joka huutaa kovimpaa? Ainakaan ei pitäisi.
"Tärkeintä on heti aluksi tehdä valta-asetelmat selväksi kaikkien neuvotteluosapuolten kanssa. Kaikilla pitää olla valtasuhteista jaettu käsitys. Ilman sitä ollaan myös pihalla siitä, kenellä on mikäkin vastuu prosessissa", sanoi Peltonen.

Kirjavainen sanoi, että ihmisiä pitäisi rohkaista kertomaan mielipiteensä heti ja avoimesti. Se auttaa kaikkia ja nopeuttaa neuvotteluita. 
"Haluan virkamiehenä aidosti kuunnella jokaisen mielipiteen. Kohdata ihmisen aidosti ja nöyrästi. Soitto yhdeltä ihmiseltä voi yllättäen sanallistaa sadan ihmisen ajatukset ja kertoa ongelman ytimen."

Ympäristödialogeja-keskustelusarja jatkuu 25.1.2017 aiheella Suomi luontomatkailumaana – museo vai huvipuisto?

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.