Minä väitän: On korkea aika laittaa päästöt verolle

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | huhtikuu 26, 2018 | Kategoriassa: Blogi

Suomessa valmistellaan vakavasti päätöstä lopettaa kivihiilen käyttö kokonaan muutaman vuoden kuluessa. Ilmeisesti joku ajattelee niin, että käskyt, määräykset ja täyskiellot ovat ympäristönsuojelua ja säätelyä tehokkaimmillaan. Näin ei ole.

On harmi, jos Suomessa lähdetään kieltojen tielle. Kivihiilestä luopuminen ei ole itsetarkoitus hinnalla millä hyvänsä. Paljon järkevämpää olisi ensivaiheessa luopua päästöjä aiheuttavien fossiilisten polttoaineiden tuista.

Taloustieteilijät ovat tolkuttaneet jo vuosikymmeniä, että päästöt ja ympäristöhaitat saadaan parhaiten kuriin, kun saastuttamisesta joutuu maksamaan. Tämän kertoi herra Arthur C. Pigou jo vuonna 1932 teoksessaan The Economics of Welfare. Pigou osoitti, että optimaalisesti valittu haittavero johtaa yhteiskunnallisesti järkevään kuormitusmäärään siten että yhteiskunnan hyvinvointi maksimoituu – niin saastuttajien kuin saasteista kärsivien.

Käytäntö on osoittanut, että kulloisellekin päästölle asetettavasta verosta voidaan keskustella loputtomiin ilman tulosta. Tämän päälle tulee lopullisen päätöksenteon kitka ja verottamisen vaikeus. On käsittämätöntä, että kiellot peittoavat ekonomistien suosiman ”hintaohjauksen”.

Ekonomistit suosivat päästöjen verollepanoa siksi, että tehokkailla markkinoilla tuottajat ja kuluttajat tekevät koko ajan päätöksiä ja valintoja, joissa itse kukin joutuu miettimään hyötyjä ja kustannuksia. Jos saastuttaminen ja ympäristön pilaaminen on halpaa tai ilmaista, hiilidioksidipäästöjen määrä vain kasvaa, vaikka kukaan ei halua ilmaston muuttuvan ja luonnon järkkyvän.

Verot eivät ole ainoa konsti hinnoitella luonnolle aiheutetut haitat. Päästökauppa on veroista vielä kehittyneempi ohjauskeino, koska liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien kokonaismäärä asettaa katon päästöjen kokonaismäärälle. Jos päästöoikeuksia on vain vähän jaossa, oikeuksien hinta nousee. Silloin kannattaakin ryhtyä vähentämään päästöjä vaikkapa panostamalla teknologian kehittämiseen kalliiksi tulevien oikeuksien ostamisen sijaan. Tässäkin teoria on kaunis ja käytäntö kirjava.

EU:n hiilidioksidipäästökauppaa on nakerrettu niin monin tavoin, ettei sitä enää tehokkaaksi päästöjen hinnoittelutavaksi tunnista. Päästöoikeuksia laitettiin jakoon niin paljon, että monenkaan toimijan ei ole niitä tarvinnut ostaa. Jotta kaupankäynnin hintaohjauksesta tärveltäisiin loputkin, EU alkoi samaan aikaan tukea uusiutuvan, ”päästöttömän”, energian tuotantoa ja asetti erillisen tavoitteen energiatehokkuudelle. Lopputulos on ollut, että päästöoikeuden hinta on kieppunut pitkään alle 10:ssä eurossa hiilidioksiditonnia kohti. Tiedeyhteisön näkemys on, että hiilidioksiditonnin yhteiskunnallinen hintalappu haitoille edellyttäisi pikapuoliin nykyisestä tasosta kolminkertaista ja vuoteen 2030 mennessä jopa kahdeksankertaista hintaa. (Stern ja Stiglitz, 2017)

 

Kirjoittaja: Anni Huhtala,
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja
sekä ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen dosentti

Anni Huhtala-14
yd_silta_musta_vaaka

Aika: 16.5.2018 klo 16.30-18.00
Paikka: Nessling Nest, Fredrikinkatu 20 A 10, Helsinki

Voimistuvien sääilmiöiden, merenpinnan nousun, monimuotoisuuden köyhtymisen ja elinympäristöjen pirstaloitumisen taloudelliset vaikutukset ovat suuria, mutta ne näkyvät heikosti talouden virallisissa mittareissa. Ekonomisti Nicholas Sternin tutkimusryhmän mukaan ilmastonmuutos voi aiheuttaa pahimmillaan jopa 20 prosentin pysyvän loven maailmantalouteen. Elämän arvo on myös mittaamaton eikä luonnon monimuotoisuuden arvo taivu helposti laskukaavoihin. Kysymme tilaisuudessa mm:

  • Miten ympäristöongelmat ja päästöjen vaikutukset saataisiin osaksi kansantalouden tilinpitoa?
  • Pitäisikö ympäristöhaittojen näkyä selkeämmin tuotteiden hintalapuissa?
  • Ymmärrämmekö luonnon ja monimuotoisuuden arvon vasta, kun menetämme sen?
  • Mitä ongelmia kohtaamme, jos arvotamme luontoa talouden mittareilla?

Keskustelemassa ovat taloustieteen professori Sixten Korkman, valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Anni Huhtala sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyviin kysymyksiin keskittynyt Marina von Weissenberg Ympäristöministeriöstä. Keskustelua fasilitoi toimittaja Peter Buchert Hufvudstadsbladetista.

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.