Suomen kirkkaat järvivedet muuttuvat ruskeiksi

Suomen kesä, soutuvene ja taustalla järvi.

Veden tummumisen kokonaiskustannusten arvottaminen vaatii ammatillisten ja luonnonsysteemien rajojen ylittävää yhteistyötä, kirjoittavat apurahansaajamme Elina Peltomaa, Jenni Miettinen ja Mari Könönen.

Maamme tuhansissa järvissä polskitaan ja niistä nostetaan katiskatolkulla ahvenia, terveellistä lähiruokaa! Nämä sisävesistöjen ekosysteemipalvelut (virkistyskäyttö ja ruoka) ovat riippuvaisia veden laadusta, joka vaikuttaa vesistöjen ravintoverkkojen näkymättömään monimuotoisuuteen eli leviin, bakteereihin ja sieniin. Mikroskooppisen pienet eliöt kuuluvat ravintoverkon alimmalle portaalle määrittäen koko järviekosysteemin ravintoverkon toimintaa. 

Viime vuosina on herätty siihen, että vesistömme muuttuvat ruskeammiksi eli tummuvat. Tummuminen vähentää valoa tarvitsevien levien määrää, mutta suosii bakteereja ja sieniä. Bakteerit ja sienet ovat laadullisesti leviä huonompaa ravintoa eläinplanktonille, ja vaikutus yltää aina kaloihin asti heikentäen niiden ravintoarvoa ihmisille.

Tummaa vettä suo-ojassa.

Metsätalouden merkitys tummumisen taustalla 

Vesistöjä tummentavat osaltaan turvetuotanto sekä maa- ja metsätalousmaiden valumavedet. Muita tekijöitä tummumisen taustalla ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja happaman laskeuman väheneminen. Metsätalouden vesipahis on ojitettu turvemaa. Ojitus lisää useimmissa kohteissa puuston kasvua, mutta samalla kuormittaa orgaanista ainesta jopa vuosikymmeniä ojituksen jälkeen. Lisäksi turvemaiden hakkuut lisäävät orgaanisen aineksen liikkuvuutta. 

Orgaanisen aineksen pitoisuuden nousu vaikuttaa vesistöissä niin veden laatuun, vesistöjen monimuotoisuuteen, kuin kasvihuonekaasupäästöjen vapautumiseen järvistä. Ojituksen metsätaloudellinen hyöty on helppo ymmärtää, koska tukki- ja kuitupuulle on olemassa euroissa mitattava arvo. Orgaanisen aineksen pitoisuuden nousun aiheuttamalle vesistöjen tummumiselle ei kuitenkaan ole määritelty hintaa, vielä. 

Kenties vesistöjen tummuminen otettaisiin paremmin huomioon metsänkäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa, mikäli sille voisi laskea hinnan.

Kohti kirkkaampia vesiä!

Limnologi eli sisävesien tutkija Elina Peltomaa oli miettinyt, että kenties vesistöjen tummuminen otettaisiin paremmin huomioon metsänkäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa, mikäli sille voisi laskea hinnan. Siksi hän ei aikaillut hakemuksen kirjoittamisen kanssa, kun Nesslingin Säätiö avasi erikoishankehaun, joka korosti kuinka ”erityisesti ihmisen luomaa taloutta ja ihmisen terveyttä käsitellään vielä usein luonnonsysteemeistä irrallisina ilmiöinä”. Lopputuloksena Nesslingin tukema kolmivuotinen hanke ”Mikä on veden tummumisen hinta – Metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset vesistöjen monimuotoisuuteen, ekosysteemipalveluihin ja kasvihuonekaasupäästöihin”, tuttavallisemmin “Vesimassi” -hanke, alkoi kesäkuussa 2021. Hankkeen tavoite on tehdä metsätaloustoimenpiteiden vesistövaikutuksista jollei nyt vesiselviä, niin ainakin helpommin ymmärrettäviä.

Vesimassi yhdistää mallinnusta, metsänhoitotiedettä, limnologiaa ja taloustiedettä. Ensin selvitetään mallinnuksen keinoin erilaisten metsätaloustoimenpiteiden (esimerkiksi hakkuiden ja ojitusten) vaikutukset metsikön puuston kasvuun ja hiilitaseeseen sekä niiden vesistöille aiheuttaman kuormituksen suuruus (liukoinen hiili ja ravinteet). Sen jälkeen mallinnusta ja kenttätutkimusta yhdistelemällä selvitetään, miten turvemaalta saapuva kuormitus vaikuttaa vesistöjen monimuotoisuuteen ja toimintoihin, kuten hiilitaseeseen. Lopuksi metsätaloustoimenpiteiden taloudellisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten tarkastelua lähestytään yhteiskunnallisen kustannus-hyötyanalyysin avulla. 

Metsätaloustoimenpiteiden aiheuttamat ympäristövaikutukset määritellään yhteiskunnan näkökulmasta ulkoisvaikutuksiksi, jotka arvotetaan rahamääräisesti. Tällöin voidaan ulkoisvaikutuksia (esimerkiksi veden tummuminen) verrata metsätalouden puuntuotannollisiin hyötyihin (hakkuutulot) ihmismielelle ymmärrettävässä muodossa eli rahassa. Ihmisen terveyteen tutkimuksella on yhtymäkohtia suomalaisten ravintoympyröissä merkitystään kasvattavien järvikalojen ja niiden sisältämän omega-3-rasvahappojen sekä puhtaan raakaveden saatavuuden kautta.

Tummaa vettä suodatetaan laboratoriossa.
Vesimassin tutkijat istuvat kuistilla läppärit sylissä.

Kokonaisvaltainen turvemaiden metsien käytön ekologian ja talouden vuorovaikutusten ymmärtäminen vaatii myös tutkijoiden ammatillisten ”systeemirajojen” ylittämistä. Hanke toteutetaankin ympäristöekonomian, limnologian, metsänhoitotieteen ja mallinnuksen asiantuntijoiden tiiviillä yhteistyöllä, jolloin jokainen on vuorollaan asiantuntija ja tiedon vastaanottaja. Vastaavanlaista rajat ylittävää ajattelua ja yhteistyötä tarvitaan myös maanomistajien, metsäalan ammattilaisten ja päätöksentekijöiden keskuudessa, pinnistelyissämme kohti yhteiskunnallisesti kestävää metsien ja vesistöjen käyttöä.

Vesimassi-projekti tuottaa työkaluja, jotka ovat ensimmäinen askel kohti ekologisesti ja ekonomisesti kokonaisvaltaisempaa, kirkkaampaa, suometsä- ja vesitaloutta. Niiden avulla tukkipuun lisäksi myös vesien tummuminen voidaan ottaa vakavasti taloudellisesta näkökulmasta. Kohti kirkkaampia vesiä!

Projektin kotisivut

Kuvat: Elina Peltomaa

Kirjoittajat Elina Peltomaa ja Jenni Miettinen työskentelevät Helsingin yliopistolla ja Mari Könönen Itä-Suomen yliopistolla. Peltomaan ja työryhmän kolmevuotista ”Veden tummumisen hinta – Metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset vesistöjen monimuotoisuuteen, ekosysteemipalveluihin ja kasvihuonekaasupäästöihin” -projektia tukee Nesslingin Säätiö (2021–2024). Kuvassa Elina Peltomaa.

Peltomaan ja työryhmän ”Veden tummumisen hinta – Metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset vesistöjen monimuotoisuuteen, ekosysteemipalveluihin ja kasvihuonekaasupäästöihin” rahoitettiin osana Säätiön ”Ihmisen talous ja terveys planeetan ekologisessa kriisissä” -erikoishakua 2020. Kaikki kolme rahoitettua hanketta kertovat projekteistaan ja niiden edistymisestä tarkemmin Ratkaisuja-blogissamme.