Suomi ei voi jatkaa maasta ottamista antamatta mitään takaisin

Kirjoittanut: Apurahansaaja | huhtikuu 5, 2019 | Kategoriassa: Apurahansaajalta

Suomessa ja koko maailmassa käydään eksistentiaalisia kamppailuja, kun luonnonvaroja hyödyntävät yhtiöt valtion avustamana raivaavat uusille alueille tietään. Suomi on kansainvälisesti houkuttelevien mineraalivarojensa kannalta jännitteisessä tilanteessa tulevaisuuden suhteen, kirjoittaa apurahansaajamme Maija Lassila.

Vuonna 2014 irlantilainen Karelian Diamond Resources -yhtiö teki Utsjoella varauksen alustaviin tutkimuksiin saamelaismaille sekä Kevon luonnonsuojelu- ja Natura-alueelle. Karelian Diamond Resources etsi timantteja monikansalliselle Rio Tinto -kaivosyhtiölle. Samana kesänä Utsjoella perustettiin The Anti-Mining Coalition of Deatnu Valley -kansalaisliike, joka vastustaa malminetsintäsuunnitelmia. Nopeasti toiminut koko Tenonjokilaakson kulttuurista jatkuvuutta puolustava kansalaisliike haastoi kaivosyhtiön suunnitelmat ja ulkopuolelta tulevan valtion ja yhtiön määritelmän mineraalirikkaasta maasta.

Kansalaisliike artikuloi medialle sekä perusteli kirjeissään yhtiölle ja valituksessaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle, kuinka maa ja vesistöt ovat saamelaisten esi-isällistä aluetta. Alue on täynnä jälkiä, vanhoja pyyntikuoppia, porojen reittejä, polkuja ja venepaikkoja, jotka kertovat ihmisten kautta aikain jatkuneesta olemassaolosta ja vuorovaikutuksesta alueella. Keväällä 2015 Karelian Diamond Resources vetäytyi varauksestaan. Yle Saame sekä The Irish Independent raportoivat tapauksesta, vaikka laajemmin suomalaisessa mediassa se jäikin vähälle huomiolle.

Sen sijaan, että muualla Suomessa kaivetaan lisää, on aika keskittyä katsomaan rikkautta maan päällä. Meistä on tultava vesien- ja maansuojelijoita elinkelpoisen tulevaisuuden turvaamiseksi. Tämä vaatii aktiivista toimintaa ja nopeaa poliittista vaikuttamista, sillä globaalisti ekologinen kriisi on ennenäkemätön. Meidän on kyseenalaistettava jatkuvan talouskasvun tämänhetkiset perusteet ja luonnon ja ihmisen kahtiajako modernissa yhteiskunnassa.

Kaivosspektaakkelit jättävät alleen maan muut merkitykset

Usein kuulee sanottavan, että vain yksi tuhannesta malminetsintäprojektista johtaa kaivostoimintaan. Kun yksityisiin voittoihin pyrkivä kaivosyhtiö voi yksinkertaisesti ilmoittamalla etsiytyä mille tahansa alueelle Suomessa ja määrittää maata tulevaisuuden hyödyntämisen kannalta, on kyse vallankäytöstä. Maan muunlaiset merkitykset sekä yhteiskunnan etu pitkällä tähtäimellä jäävät useimmiten varjoon kaivosspektaakkeleissa, joissa juhlitaan Euroopan suurinta kuparilöytöä tai maailman suurinta litiumlöytöä.

Usein kaivosten aiheuttamien vahinkojen laajuus ilmenee vasta vuosien kuluessa. Talvivaaraa ei tule unohtaa. On tullut esiin, kuinka kaivoksen ympäristökatastrofi pilasi seitsemän vesistöaluetta. Oriveden kaivoksen vuosikausia ylläpidettyä laitonta maanalaista kaatopaikka ei ehkä koskaan tyhjennetä. Kevitsan kaivoksen vesihäiriöstä uutisoitiin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Vuosien kuluessa metallipitoisuudet lähialueen pohjavesissä ovat nousseet hälyttävästi, eikä tilanne ole hallinnassa. On vielä pimennossa, millä tavoin Sodankylän suojellun Viiankiaavan suon alle suunniteltu Sakatin kaivos vaikuttaa lähijokiin ja puhtaiden vesien kierrosta riippuvaiseen Viiankiaavan suojärjestelmään. Soklin kaivos sai viime vuonna ympäristöluvan, vaikka on tiedossa, kuinka kaivos lopettaisi paikasta riippuvaisen poronhoitoelinkeinon. Suur-Saimaan alueella suunnitellaan kaivostoimintaa ja malminetsintää.

Mitä helpommaksi uusille alueille juurtuminen yhtiöille tehdään, sitä helpommaksi muodostuu tie kohti kaivoksen rakentamista ja esimerkiksi poikkeuslupia, joilla vaikkapa alueen Natura-status voidaan syrjäyttää. Kaivoslain uudistuksen, kaivosveron ja ympäristövalvonnan sijaan valtio on pyrkinyt helpottamaan laajamittaista kaivosteollisuutta.

Maaliskuussa 2019, hallituksen kaatumisen jälkeen, eduskunta päätti täysin poikkeuksellisessa ja hätiköidyssä lakimuutoksessa, että ympäristövaikutusten arviointi voidaan tehdä vasta malminetsintä-, kullanhuuhdonta- tai kaivoslupahakemuksen jättämisen jälkeen. Kuinka todennäköistä on, että mahdollisia arvioinnin puutteita otetaan enää huomioon, jos mineraalilöytö on jo määritelty tuottoisaksi ja kaivoksen rakentaminen kannattavaksi? Tarpeellisesta kaivoslain uudistuksesta on nyt tehty kansalaisaloite.

Maan_muodot_Still_videosta (1)

Rakennetaan parempia maailmoja historian toistamisen sijaan

Ei ole mitään "luonnollista" siinä, että ihmisellä olisi oikeus ottaa maasta, hoivaamatta maata, jota hyödyntää. Idea luonnosta pelkkänä mekaanisena resurssina kytkeytyy laajempiin historiallisiin epätasa-arvon ja hierarkian rakenteisiin, jotka jatkuvat tänä päivänä ja joihin myös Suomi on kytkeytynyt. Modernin tietojärjestelmän ja olemisen tavan dualistinen jako luontoon ja ihmiseen ilmeni historiassa hierarkiassa, jonka valkoinen eurooppalainen mies, ainoa oikea yhteiskunnan jäsen, kohdisti luontoon, johon kuuluivat myös muut ihmiset, orjuutetut kansat. Vaikka eurooppalaisille kolonialismi oli yltäkylläisten resurssien löytämistä ja rikastumista, lukemattomille ihmisille kolonialismi on tarkoittanut heidän maailmojensa loppua.

Hallitseva poliittinen ja taloudellinen järjestelmä on rakentunut hyväksikäyttävälle suhteelle maahan, muihin lajeihin ja ihmisiin. Kuten ilmastolakossa olevat nuoret eduskunnan portailla huutavat, he eivät halua tulevaisuutta, johon nykyinen järjestelmä ajaa. Pääministerin kehotukset nuorille istuttaa puita tuntuvat harvinaisen irrallisilta todellisuudesta. Varsinkin kun valtio on lisännyt metsien hakkuita kotimaassa, ja suomalainen metsäteollisuus on vaikuttanut Brasiliassa pienviljelijöiden maiden menetyksiin.

Poliitikoista ja elinkeinoelämän vaikuttajista koostuva etuoikeutettu eliitti, jonka mukaan sääntelemätön luonnonvarojen riisto on hyväksi Suomelle, elää vielä vanhassa maailmassa. Siinä on oikeutettua jatkaa toimia, jotka aiheuttavat ihmisten irtaantumisia eletyistä, sosiaalisista ja ekologisista kokonaisuuksista sekä aiheuttavat muiden elävien olentojen häviämistä. Mainittakoon vielä, että kaivosteollisuuden ei ole nähty edistävän sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä.

Poromerkintä (1)

Eräs argumentti on, että jostakin mineraaleja on saatava. iPhonet ja sähköautot tarvitsevat mineraaleja. Ihmiskunnan edistys pohjautuu pitkälti mineraaleille. Töitä tarvitaan lisää. Olemme kuitenkin globaalisti astuneet luonnon hyväksikäytön aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja sukupuuton aikaan. On kaikin puolin kyseenalaistettu, mitä moderni kehitys oikeastaan tarkoittaa ja kelle. Tutkijat ovat antaneet 12 vuoden aikaikkunan, jona aikana ilmastonmuutokselle voi vielä tehdä jotain ennen kuin se riistäytyy hallinnasta ja uhkaa koko sivilisaatiota.

Voimme pärjätä vähemmillä kaivoksilla, jos näemme tilanteessa vallankumouksellisen ja radikaalin mahdollisuuden järjestää elämänmuotomme uudelleen. Muutoksessa on mahdollisuus uudenlaisten yhteisöllisyyden ja jakamisen arvojen nousulle sekä sen tunnistamiselle, että huolenpidolle perustuva vuorovaikutteisuus koko elonkehän kanssa on elintärkeää ja vapauttavaa. Ehkä tulevaisuudessa on vähemmän burnouteja. Tavarat tehdään kestämään, eikä hajoamaan. Ravinto ei perustu elävien olentojen kärsimykselle.

On aika kuunnella maailmalla viime vuosina nousseita laajoja ekologisen oikeudenmukaisuuden, alkuperäiskansojen ja maattomien rauhanomaisia liikkeitä sekä oppia paikallisista kamppailuista Suomessa ja ulkomailla. On mahdollista muuttaa nykymuotoista vahingollista poliittis-taloudellista järjestelmää ja rakentaa yhteiskuntia uusilla tavoilla.

 

 

Maija Lassila on tutkija ja kuvataiteilija. Hänen väitöskirjansa Helsingin yliopiston poliittisten, yhteiskuntatieteellisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelmassa käsittelee kaivosteollisuuden laajentumisen vaikutuksia Lapissa. Kevään 2019 hän tekee väitöskirjaansa Fulbright-stipendiaattina Kalifornian Santa Cruzin yliopiston The Center for Creative Ecologies -keskuksessa. Lassilan tutkimuksen rahoittajia ovat Nesslingin säätiö ja Alfred Kordelinin säätiö.

Lue lisää aiheesta

Maija Lassila 2018. Mapping Minerals in a Living Land: Sami Mining Resistance in Ohcejohka, Northern Finland. Geoforum vol 96, s. 1-9.
Jaakko Leppänen, Jan Björn Weckström ja Atte Korhola 2017. Tutkimus Talvivaaran romahduttavista vaikutuksista järviin. Multiple mining impacts induce widespread changes in ecosystem dynamics in a boreal lake. Article number 10581. Nature.
Marisol de la Cadena 2015. Earth Beings: Ecologies of Practice across Andean Worlds. Duke University Press
Nick Estes 2016. “Fighting for Our Lives: #NoDAPL in Historical Context". The Red Nation
Jason W.Moore 2015. Capitalism in the Web of Life: Ecology and Accumulation of Capital. Verso
Tero Toivanen ja Markus Kröger 2018. The role of debt, death and dispossession in world-ecological transformations: Swidden commons and tar capitalism in nineteenth-century Finland. The Journal of Peasant Studies
Naomi Klein 2014. Tämä muuttaa kaiken: Kapitalismi vs Ilmasto. Helsinki: Into Kustannus
Starhawk 2002. “Our Place in Nature,” teoksessa Webs of Power: Notes from the Global Uprising. Gabriola Island, BC: New Society Publishers, s. 160-68.
Jaskiran Dhillon 2018. Introduction: Indigenous Resurgence, Decolonization, and Movements for Environmental Justice. Environment and Society Advances in Research, special issue on “Indigenous Resurgence, Decolonization, and Movements for Environmental Justice” vol. 9, s. 1-6.

 

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.