Sanasta ”pölyttäjä” mieleen tulevat mehiläiset, kimalaiset ja kukat. Jopa pölyttäjiä juhliva päivä, tänään 20. toukokuuta, on nimeltään ”Maailman mehiläispäivä”. Luonnonvaraisia kukilla käyviä pölyttäjälajeja on kuitenkin arviolta satojatuhansia – enimmäkseen ne ovat hyönteisiä, mutta joukossa on myös lintuja, lepakoita ja muita nisäkkäitä. Kukat puolestaan käyttävät itsekkäitä keinoja varmistaakseen, että pölyttäjät toimivat niiden tahdon mukaan. Luonto on ihmeellinen!
Viljat pölyttyvät tuulen avulla, mutta monet muut ruokakasvit, kuten hedelmät ja marjat, ovat riippuvaisia eläimistä, jotka kuljettavat niiden siitepölyä kukasta kukkaan. Maailmalla noin 75% viljelykasveista on osittain tai kokonaan riippuvaisia pölyttäjistä. Ilman hyönteisten pölyttämiä satoja olisi ruokavaliomme kovin yksipuolinen. Hyvästi hedelmät, kasvikset, suklaa ja kahvi! Meillä Suomessa tärkeimpiä hyönteisten pölyttämiä satokasveja ovat rapsi, kumina, härkäpapu, omenat ja marjat.
Pölyttäjiä on liian usein vastassa autiomaa
Nykymaatalouden suuret peltolohkot ja yksipuolistuneet maisemat ovat kuin autiomaata pölyttäjille. Perinnebiotoopit ja pienpiirteet ovat harvinaisempia, ja pölyttäjien on entistä vaikeampaa löytää pesimis- ja talvehtimispaikkoja sekä muita tarvitsemiaan resursseja. Yksipuolisilla maatalousalueilla on vähemmän kukkivaa kasvilajistoa, mikä on pölyttäjille haasteellista, sillä ne tarvitsevat kukkia aikaisesta keväästä aina alkusyksyyn saakka. Lisäksi monet kasvinsuojeluaineet tappavat tai muuten vahingoittavat pölyttäjiä.
Pölyttäjäystävällinen maatila -hankkeen tavoitteena on luoda pölyttäjäystävällinen maatilakonsepti suomalaisille maatiloille ja rohkaista viljelijöitä kehittämään omaa maatilaa pölyttäjäystävällisemmäksi.
Kimalainen pajulla. Kuva: Eija Hagelberg
Mikä tekee maatilasta pölyttäjäystävällisen?
Huhtikuussa kutsuimme suomalaisia asiantuntijoita työpajaan kehittämään ”pölyttäjäystävällisen maatilan” konseptia. Tunnistimme kolme tärkeää ominaisuutta pölyttäjäystävällisille maatiloille. Ensinnäkin, pölyttäjäystävällinen maatila tarjoaa pölyttäjille kukkia, sopivat olosuhteet lisääntymiseen sekä muita tärkeitä resursseja, kuten talvehtimispaikkoja. Brittiläinen professori Jeff Ollerton on kutsunut tätä ”Pölyttäjien tarpeet -kolmioksi”.
Toiseksi, pölyttäjäystävällisellä maatilalla on ensisijaisesti tavoitteena säilyttää ja ennallistaa olemassa olevaa luontoa, eikä korvata sitä jollakin uudella. Erilaisia kukkakaistoja ja niittypeltoja voi kuitenkin olla tarpeen perustaa alueilla, joissa ei luontaisia pölyttäjien suosimia kohteita ole. Kolmanneksi pyritään löytämään kasvinsuojeluaineille vaihtoehtoisia menetelmiä.
Hallittu hoitamattomuus kehiin!
Viljelijät tunnetusti arvostavat siistiä maisemaa ja hyvää järjestystä maatilalla. Mutta maatila voi myös olla liian siisti. Pieni ”hallittu hoitamattomuus” onkin hyödyllistä monimuotoisuudelle. Pölyttäjät pesivät ja talvehtivat esimerkiksi vanhoissa puukasoissa tai mätänevissä kannoissa, paljaassa maaperässä (erityisesti hiekassa), puisissa rakennuksissa, kivikasoissa ja kivimuureissa.
Kun pellot niitetään vasta kukkinan jälkeen, pientareet tarjoavat pölyttäjille kukkia, ja heinäkasvit antavat suojaa ja ravintoa myös joillekin toukkavaiheessa oleville pölyttäjille.
Kasvit ovat k*sipäitä
Jos jäit pohtimaan niitä itsekkäitä kasveja, suosittelen lukemaan tämän professori Jeff Ollertonin blogikirjoituksen.
Lisätietoa
Nesslingin Säätiö järjestää 30.6.2021 Soil at Risk -symposion, jossa etsitään ratkaisuja maaperäystävällisempään viljelyyn. Tule mukaan!
Seuraa Twitterissä: @TraciInFinland ja Baltic Sea Action Group @BSAG_
#PollinatorFriendlyFarms #PölyttäjäystävällinenMaatila #CarbonAction
