”Jos maltettas ymmärtää, että eihän lobbaus oo sen kummallisempaa duunia kun mikään muukaan”

Lobbaus. Mitä sana tuo ensimmäisenä mieleesi? Ei välttämättä mitään positiivista. Myös ammattilobbarit puhuvat herkästi mieluummin edunvalvonnasta, vaikuttamistyöstä, yhdyskuntasuhteista tai PA:sta (”Public affairs”). Väitän, että Suomessa ymmärrys lobbauksesta ja lobbareista on tunkkaista. Jos näkisimme ilmiön laajemmin ja ilman valmista arvolatausta, tunnistaisimme myös lobbausta ja vaikuttamista paremmin, kirjoittaa apurahansaajamme Salla Mikkonen.


”Niin kauan kuin on ollut valtaa, on valtaa käyttäneisiin yritetty vaikuttaa”, tiivistää YLEn arkistoista löytyvä podcast-sarja lobbauksen historiasta. Ensimmäisessä osassa avataan kuvaavasti Magna Carta -säädöskokoelman historiaa. Tähän ”suureen peruskirjaan” viitataan usein dokumenttina, johon pohjaavat myöhemmät ihmisoikeusjulistukset. Samalla jotkut pitävät sitä myös lobbauksen alkuna ja oikeutuksensa. Sopimukseen kun sisältyi ajatus oikeudesta tulla kuulluksi poliittisessa päätöksenteossa ja ajatus oikeudesta vaikuttaa päätöksentekijöihin. 

Lobbauksen historia kytkeytyy vahvasti autoritaarisen järjestelmän haastamiseen. Siis siihen, että päättäjien tulee kuulla ja ottaa huomioon heidät, joihin päätös kohdistuu. Alkuajatus havisee demokratian hyveitä. Nykyisin suomenkielinen sana lobbaus helposti kuitenkin mielletään demokratiaa nakertavaksi ilmiöksi. Puhumme ennemmin kuulemisesta ja osallistamisesta, sillä niitä pidetään hyvinä ja tarpeellisina prosesseina. Näitä virkamiesten ja poliitikkojen tulisikin harjoittaa. Mutta lobbaamisessa on jotakin negatiivista. 

Myönnän itsekin, että aluksi puhuessani tutkimuksestani välttelin lobbaus-termin käyttöä. Se tuntui niin yksiulotteiselta ja kärjistävältä, myöskin liian puhekieliseltä. Puhuin “vaikuttamistyön käytännöistä” ja “vaikuttamistyön tekijöiden näkemysten tutkimisesta”. Kukaan ei tajunnut mitä tutkin. Sitten ryhdyin puhumaan lobbauksen käytänteiden tutkimisesta ja siitä, miten lobbarit näkevät ne. Kaikki tajusivat. 

Samalla kun lobbauksesta on tullut yleistajuinen käsite, on se myös lopulta aika tyhjä käsite. Mitä se lopulta on ja mitä siinä tapahtuu? Työssäni kysyn tätä ensisijaisesti vaikuttamisen ammattilaisilta – eli lobbareilta. Tosin, yhdenkään tähän asti haastattelemani ihmisen työnimike ei ole lobbari. Suuri osa ei myöskään halunnut käyttää itsestään kyseistä termiä, vaikkei ehkä nähnytkään lobbausta pahana ilmiönä. Suurimpana syynä tälle oli se, että ”lobbauksella on niin negatiivinen klangi” tai ”termi on mennyt pahaksi”. Haastateltavat kokivat myös, että sana lobbaus antaa jotenkin väärän kuvan siitä, mitä he arjen tasolla tekevät.

Termejä tuulettamalla lobbausta tunnistaa paremmin

Palataan vielä siihen, mistä nimitykset lobbaus ja lobbari tulevat. Termiä lobbaus on alettu käyttää jo vuonna 1850 ja sillä viitattiin parlamenttien auloissa, lobbyissa, tapahtuneeseen vaikuttamiseen. Hiukan myöhemmin alettiin puhua lobbareista. Eli niistä ihmisiin, jotka pyrkivät päättäjien puheille ja kuulemaan ensimmäisenä suljetuissa saleissa tehtävistä päätöksistä fyysisesti hengaamalla päätöksenteon auloissa. 

Termien historia saattaa ehkä osittain selittää sen, miksi edelleen lobbauksesta puhuttaessa se ajatellaan nykypäivänäkin johonkin fyysiseen tilaan. Paljon on puhuttu lobbaustapaamisista. Kasvokkain tapahtuvalla vaikuttamisella on edelleen merkitystä, painottavat haastattelemani asiantuntijat. Kuitenkin kaiken muun kanssakäymisen digitalisoituessa ja muuttaessa muotoaan uskallan väittää, että lobbauksen käytänteet eivät jää fyysisiin kohtaamisiin. Tuskin mikään vaikutusprosessi myöskään alkaa ja loppuu yhdessä tapaamisessa. Usein lobbauksessa on kuitenkin kyse pitkistä, yhteistyötä muistuttavista asiantuntijakuulemisista ennemmin kuin yhdestä täsmäiskusta.  

Jos maltettas ymmärtää, että eihän lobbaus oo sen kummallisempaa duunia kun mikään muukaan”, totesi yksi haastattelemani vaikuttamistyön asiantuntija. Esimerkiksi tämä lause on muistuttanut minua siitä, että lobbausta on oleellista tarkastella arjen tasolla juuttumatta termin stigmaan. Miten tietyssä yhteiskuntajärjestyksessä lobataan ja mitä oman aikansa välineitä siinä hyödynnetään?  

Uskon, että tämä näkökulma auttaa minua tarkastelemaan lobbausta prosessina, tunnistamaan lobbaukseen eri vaiheisiin liittyviä toimintamalleja ja näkemään miten suhteita päätöksentekijöihin rakennetaan. Toivon myös, että näkökulman vaihdos auttaa tunnistamaan lobbausta paremmin ja mahdollisesti raikastaa keskustelua sen tekemisestä ja tekijöistä. 

Vaikka lobbaus ja lobbari tuntuvat käsitteinä pakenevan, minua motivoi tutkimuksessani tarve nähdä lobbauksen käytänteet laajasti ja tehdä lobbauksesta ymmärrettävämpää. Suurelle yleisölle, päättäjille, muille tutkijoille, lobbareille – ja myös itselleni. 

Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Nesslingin Säätiö tukee kolmevuotisella apurahalla hänen väitöskirjatutkimustaan lobbauksen käytänteistä Suomessa ja EU:ssa. Salla työskentelee Nessling Nestissä.
Ota yhteyttä:

@salla_mikkonen

Kurkkaa myös nämä lobbaustutkijat!

Etsitkö asiantuntijaa lobbauksesta tai haluatko verkostoitua lobbaustutkijoiden kanssa? Suomessa esimerkiksi seuraavat tutkijat tekevät yhdessä ja erikseen ajankohtaista tutkimusta lobbauksesta eri tieteenaloilla.

Emilia Korkea-aho, eurooppaoikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa, akatemiatutkija. Emilia tutkii lobbausta EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa erityisesti oikeudellisesta näkökulmasta. 
Ota yhteyttä:

@EmiliaKorkeaaho 

Laura Nordström, maailmanpolitiikan väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Laura tutkii lobbaamista ja tiedolla vaikuttamista EU:ssa, erityisesti eurokriisin päätöksenteossa.
Ota yhteyttä:

@LauraNord 
www.lauranordstrom.fi 

Paul Tiensuu, yleisenoikeustieteen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa lainsäädännönteoriasta. Paul kirjoitti Emilia Korkea-ahon kanssa hiljattain julkaistun lobbarirekisteriraportin.
Ota yhteyttä:

@TiensuuPaul 

 Juho Vesa, tutkijatohtori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Juho tutkii muun muassa lobbauksen läpinäkyvyyttä uutismediassa. 
Ota yhteyttä:
 

Minttu Väisänen, väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Minttu tutkii vaikuttamisprosesseja kansallisella ja ylikansallisella tasolla globaalin toimintaympäristön murroksessa.
Ota yhteyttä:

@VaisanenMint 

Kuva: Michael Jasmund / Unsplash

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.






Lisää aiheesta