Kuluttajan tulisi saada kompensointimaksuista muutakin kuin hyvä mieli

Kirjoittanut: Apurahansaaja | tammikuu 9, 2020 | Kategoriassa: Apurahansaajalta

Havahduin hiilidioksidipäästöjen kompensointipalvelujen jäsentymättömyyteen, kun törmäsin lentopäästöjen hyvittämistä tarjoavaan kampanjaan lentoyhtiön sivuilla. Yhtiön verkkosivujen kampanja lupasi hyvittää päästöt tukemalla päästövähennysprojektia ja kertoi jokaisen euron menevän lyhentämättömänä päästövähennyshankkeeseen. Mietin, mitä oikeastaan tapahtuu juridisesti, jos maksan kompensaatiomaksun, kirjoittaa apurahansaajamme Jenni Laininen.

Onko kompensaatiomaksu yhtä kuin lahjoitus? Jos on, kuka on vastaanottava taho ja minne rahani menevät? Toisaalta jos maksan selvää rahaa siitä, että päästöni tulevat kompensoiduksi tonni tonnilta, eikö kyseessä silloin ole kauppa? Jos kyseessä on kauppa, mitä tarkalleen ottaen saan rahoilleni vastikkeeksi ja milloin palveluntarjoaja tekee maksuani vastaavan toimituksen?

Koska en pystynyt antamaan itselleni vastauksia näihin kysymyksiin, päätin jättää kompensoinnin tekemättä (jatka lukemista jotta ymmärrät miksi) ja selvittää asiaa tarkemmin.

Epäselvät toimintamallit eksyttävät ostajan

Yksityishenkilöt ja yritykset voivat hyvittää eli kompensoida hiilidioksidipäästöjään useiden eri palveluntarjoajien kautta. Esimerkiksi lentoyhtiöt, erilaiset verkkokaupat ja ravintolat tarjoavat kuluttajille mahdollisuutta kompensoida palvelun käytöstä ja tuotteen valmistuksesta aiheutuvia päästöjä. Jokainen palveluntarjoaja toimii uniikilla toimintamallilla. Palveluntarjoajat voivat luvata kompensoida päästöjä esimerkiksi ylläpitämällä hiilinieluja, kuten soita, tai luomalla kokonaan uusia hiilinieluja esimerkiksi istuttamalla puita. Se, miten rahat ohjautuvat kompensointihankkeeseen, riippuu palveluntarjoajasta.

Ostajan näkökulmasta palveluntarjoajien ja toimintamallien vertailu, ja palveluntarjoajien toimintamallit vaikuttavat läpinäkymättömiltä ja epäselviltä. “Mitä saan kun maksan kompensoinnista?” on perustavanlaatuinen kysymys, johon jokaisen palveluntarjoajan tulisi kyetä vastaamaan.

Selvitystyöni on konkretisoinut nyt työn alla olevaan artikkelikäsikirjoitukseen, jossa arvioin kompensointitapahtuman oikeudellista luonnetta. Artikkelissani tunnistan arvoketjut, joissa kompensointia markkinoivat palveluntarjoajat toimivat, ja tarkastelen palveluntarjoajan ja asiakkaan välisiä sopimusehtoja.

Vastikkeeton maksu takaa ainoastaan hyvä mielen

Siviilioikeudellisten periaatteiden mukaan lahjaa ei presumoida. Tämä tarkoittaa sitä, että jos palveluntarjoaja ei ole ilmoittanut kompensaatiomaksun olevan lahjoitus, on maksu vastiketta edellyttävä suoritus. Ostajalle ongelmallisia ovat valitettavan tavalliset epäselvät sopimusehdot, joissa kompensointia markkinoiva palveluntarjoaja ei selkeästi ilmoita onko maksu vastikkeellinen vai vastikkeeton. Caveat emptor eli ostaja varokoon, sillä vaikka maksu olisi oikeudellisesti teoriassa vastikkeellinen, johtaa palveluntarjoajan täsmällisten suoritusvelvoitteiden puute siihen, että sopimusta ei voida panna täytäntöön.

Palveluntarjoajan täsmällisten suoritusvelvoitteiden puute johtaa teoriassa myös siihen, etteivät asiakkaan päästöt tule ekologisella mittapuulla kompensoiduiksi. Kompensoinnin välttämätön edellytys on mitattavuus. Asiakkaan päästöjen, asiakkaan päästöistään suorittaman maksun ja maksulla tuotettujen päästövähennysten on vastattava toisiaan todennetusti vähintään tonni tonnilta. Jos palveluntarjoaja ei todenna vastaavuutta, ei asiakkaan maksulla ole kompensoitu päästöjä, vaikka sillä olisi tuettu muuta ilmastomyönteistä toimintaa.

Ekologisen kompensoinnin onnistumisen kannalta selkeillä, täsmällisillä ja asiakkaan ja palveluntarjoajan suoritusvelvoitteet yksilöivillä sopimusehdoilla on olennainen rooli. Puutteellinen ja epäselvä sopimus johtaa siihen, että asiakkaan kompensointimaksulla on korkeintaan hyvän mielen arvo. Kompensoinnin onnistumiseksi toivoisin jatkossa näkeväni täsmällisempiä suoritusvelvoitteita, kompensointitapahtuman todentamista luotettavalla kirjanpidolla ja selkeämpää markkinointiviestintää.

LaininenJenni2 2MP (1)

Jenni Laininen toimii tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja hänen tutkimustaan ”Luonnonsuojeluinvestointien ja ekologisen kompensaation saavuttaminen yritysten välisen "over-the-counter" -sopimusten avulla” rahoittaa Nesslingin Säätiö.

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.