Monivaikutteisesta kosteikosta hyötyy niin vesilintu kuin viljelijäkin

Tähyän kiikareilla kohti kosteikkoa pienen kumpareen päältä. Telkkäpari, yksi yksinäinen telkkäkoiras ja kolme taviparia. Valkoviklon ääni kantaa kauas. Myöhemmin kesällä lähestyn hitaasti samaa paikkaa. Tuolla! Tavipoikue! Emo ja kuusi untuvikkoa lipuvat nopeasti saraikon suojiin. Elokuussa kahlaan rantaveteen ja asetan kasvillisuuden sekaan muoviputkesta tehdyn neliönruudun kohtisuoraan rannan suuntaisesti. Sorsansammal, iso- ja pikkulimaska muodostavat paksun kalvon veden pinnalle, kirjoittaa Ilona Helle.

Nesslingin Säätiö järjesti maaliskuussa 2017 Water at Risk -symposion, jossa etsittiin ratkaisuja maailman vesikriisiin. Symposion kunniaksi julkaisemme säätiön apurahansaajien vesiaiheisia kirjoituksia.

Haapanan poikanen rakennetulla kosteikolla. Kuva: Ilona Laine.

Luontaiset kosteikot ovat vähentyneet – rakennetuissako ratkaisu?

Kosteikot ovat monimuotoisen eläin- ja kasvilajiston omaavia elinympäristöjä, jotka ovat vähentyneet dramaattisesti ihmistoiminnan myötä. Vähenemisen seurauksena on kosteikkojen lajisto uhanalaistunut. Suomessa useiden kosteikoista riippuvaisten vesilintujen ja kahlaajien kannat ovat taantuneet ja uhanalaisten lajien määrä lisääntynyt. Ihmisen perustamien kosteikkojen rooli vesilintujen ja muiden vesielinympäristöistä riippuvaisten lajien kannalta on kasvanut luontaisten elinympäristöjen häviämisen ja niiden laadun heikkenemisen myötä.

Maatalouden kosteikoilla tavoitellaan useita ympäristöhyötyjä

Ratkaisuksi on kehitetty ihmisen rakentamat kosteikot. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen ensisijaisena tavoitteena on vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta ja siten rehevöitymistä. Hyvin suunnitellut ja rakennetut kosteikot pidättävät ravinteita ja kiintoainesta: fosforia laskeutuu kosteikkoon kiintoaineen mukana ja sitoutumalla maahiukkasiin, typpeä poistuu pääasiassa mikrobitoiminnan kautta typpikaasuna ilmaan. Kosteikkokasvillisuus käyttää liukoisessa muodossa olevia ravinteita.

Rakennettujen kosteikkojen tavoitteena on myös lisätä luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Erityisen tärkeitä ne voivat olla vesilintujen kannalta muutonaikaisina levähdys- ja ruokailualueina sekä pesimäympäristöinä. Rakennettujen kosteikkojen monipuolisen kasvillisuuden seassa viihtyvät selkärangattomat, esimerkiksi sudenkorennot. Vai viihtyvätkö? Sitä tutkin väitöskirjassani.

Millainen rakennettu kosteikko on edullinen vesilintujen poikuetuotannon kannalta? Vaikuttavatko kosteikon lähiympäristön maankäyttömuodot pesimämenestykseen? Onko rantaviivan suhteellisella pituudella tai kosteikon vesisyvyydellä väliä? Tutkimuksessani selvitän rakennettujen kosteikkojen ominaisuuksien vaikutusta vesi- ja kahlaajalinnustoon, sudenkorentoihin sekä kasvillisuuteen. Tuloksien perusteella voidaan paremmin rakentaa monimuotoisuusvaikutuksiltaan kustannustehokkaita kosteikkokohteita. Rakennetut voivat olla osa ratkaisua, kunhan ne tehdään hyvin. Tutkitusti.

Kirjoittaja Ilona Helle työskentelee tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa Interventioekologian tutkimusryhmässä ja hänen väitöskirjatutkimustaan ”Rakennettujen ja kunnostettujen kosteikkojen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen – ekologinen ja sosioekonominen lähestymistapa” rahoittaa Nesslingin Säätiö.

Kuva: Heikki Helle.