Globaalissa maailmassa tuntematon virus voi levitä ihmiseen ja matkata kantajansa mukana 36:ssa tunnissa mihin maailman kolkkaan tahansa. Apurahansaajamme Essi Korhonen seuloo Kenian Taita-vuorten tutkimusasemalla tunnettuja ja tuntemattomia viruksia. Muuttuva ympäristö vaikuttaa tartuntatautien esiintyvyyteen. ”Tartuntataudit eivät vaikuta vain ihmisen terveyteen, vaan eläintautien ja ympäristön kautta myös elinolosuhteisiimme”, Korhonen kirjoittaa.
Taita-vuorten erityinen biodiversiteetti mahdollistaa tarpeellisen tutkimuksen
Kello on seitsemän illalla, hämärä on muuttumassa pimeäksi. Seisomme Bombali bridgeksi nimeämämme sillan alla. Lepakkoverkot on pystytetty. Odotamme pimeää ja sitä, että lepakot lähtevät liikkeelle. Sillan alla kuivassa joen uomassa palloa pelanneet lapset tekevät lähtöä kohti kotejaan. Lehmät ja vuohet säntäilevät uomaa pitkin verkon alitse. Pimeä laskee pehmeästi yllemme ja ensimmäiset lepakot lentävät verkkoon. Tunnen kiihtymyksen nousevan, tästä se alkaa!
Muisto on kenttäreissumme ensimmäiseltä näytteidenkeruuillalta, kun elokuussa pääsimme Keniaan puolentoista vuoden pandemiasta johtuneen tauon jälkeen. Kuinka olinkaan kaivannut sinne! Kuinka huikaisevan ajankohtaiselta tämä projekti tuntuukaan juuri nyt, kun olemme kohta kaksi vuotta viettäneet koronakurimuksessa.
Työskentelemme pääasiassa Taita-vuorilla, Helsingin yliopiston tutkimusasemalla ja tutkimuksemme tähtää uusien uhkaavien infektiotautien tunnistamiseen ja aikaiseen havaitsemiseen. Taita-vuoret ovat tunnetut luonnon monimuotoisuudesta ja ilmentävät ympäristön muutoksen vaikutuksia ihmisen ja villieläinten väliseen kanssakäymiseen sekä tästä johtuvien taudinpurkausten syntyyn.
Miksi näin? Taita-vuorilla metsien pirstaloituminen maanviljelyksen tieltä on ajanut villieläimiä niiden asuinalueilta uusille alueille. Koska metsäpinta-ala pienenee, tulevat eläimet lähemmäs ihmistä. Tämä on havaittu jo esimerkiksi lepakoiden käyttäytymisessä. Villieläimillä kiertävät omat viruksensa. Kun lajit kohtaavat, viruksille syntyy mahdollisuuksia hypätä isännästä toiseen. Tämä ei kosketa pelkästään suoraan ihmistä, vaan myös karjaa. Siksi tartuntataudit eivät vaikuta vain ihmisen terveyteen, vaan eläintautien ja ympäristön kautta myös elinolosuhteisiimme.
Me tutkimme näitä yhteyksiä, kartoitamme villieläimissä kiertäviä viruksia ja niitä tarkastelemalla yritämme selvittää, missä kohtaa siirtyminen isännästä toiseen ja mahdollinen taudinpurkauksen uhka ovat suurimmat.
Haussa taudinaiheuttaja X
Miksi tehdä tätä Keniassa, eikä vaikkapa lähiympäristössä Riihimäellä? Afrikka on monien virusten synnyinkoti. Afrikassa väestönkasvu ja urbanisoituminen ovat tällä hetkellä hyvin voimakasta. Lisääntynyt populaatio tarvitsee enemmän ruokaa ja sitä myöten karjaa sekä viljelysmaata, jolloin metsää raivataan sen tieltä. Ihmisten ja eläinten väliset kontaktit ovat läheisiä, edesauttaen taudinpurkausten syntyä. Nykymaailmassa infektoitunut ihminen tai eläin voidaan kuljettaa mihin tahansa maailmassa 36 tunnin sisällä, jo kauan ennen kuin oireet alkavat. Kaukana syntynyt taudinpurkaus voi levitä pandemiaksi yllättävän nopeasti, kuten viime vuodet ovat meille opettaneet.
Mitä tutkimuksessamme käytännössä tehdään? Keräämme näytteitä villieläimistä; lepakoista, jyrsijöistä ja puoliapinoista, joiden voidaan ajatella tulevan lähimmäksi ihmistä, mahdollisista tautien levittäjistä eli hyttysistä ja punkeista sekä karjasta. Näistä näytemateriaaleista seulomme viruksia. Etsimme jo tunnettuja viruksia ja toisaalta myös sitä kuuluisaa taudinaiheuttaja X:ää, eli vielä tähän mennessä täysin tuntematonta tekijää. Samoilta alueilta, joilta keräämme näytteitä elämistä, meillä on myös kuumeilevien potilaiden näytteitä. Seulomalla potilasnäytteistä vasta-aineita voimme selvittää, ovatko jotkut tietyt elämistä löytyneet taudinaiheuttajat kohdanneet ihmisen.
Tarkastelemalla esimerkiksi tiettyjen viruksia välittävien hyttyslajien levinneisyysalueita ja niiden levinneisyyteen vaikuttavia ympäristötekijöitä, voimme mallintaa tautien riskialueita nyt ja toisaalta muuttuvassa ympäristössä. Taita-vuorten alueella on ympäristötutkimuksella pitkät perinteet ja voimme selvittää eri ympäristötekijöiden vaikutusta esimerkiksi hyttysten levinneisyysalueisiin. Näin voimme luoda myös ennusteita niiden levinneisyydestä tulevaisuudessa, ympäristön muuttuessa.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Ilta vaihtuu yöksi. On aika purkaa verkot, ottaa puuvillaisissa pusseissaan rauhoittumassa olevat lepakot mukaan ja palata tutkimusasemalle. Ihana tuoksu tulvii keittiöstä kun saavumme asemalle. Enpä huomannutkaan kentällä, miten kovasti myöhäisen illallisen tarpeessa olin. Illan keräys oli hyvä, ja tunnelma tiimissämme on leppoisa, vaikka väsynyt, kun suihkun kautta siirrymme illalliselle. Päivä on ollut raskas ja tiedän, että aamulla lepakot odottavat käsittelyä ja näytteenottoa, ennen kuin lähdemme vapauttamaan niitä ja pyydystämään seuraavia. Mutta samalla tiedän, että juuri tätä minä haluan nyt tehdä.
Kuvat: Essi Korhonen
Essi Korhonen, Helsingin yliopistosta, tutkii uusia uhkaavia infektiotauteja Kenian Taita-vuorilla. Hänen kolmevuotista projektiaan tukee Nesslingin Säätiö (2021-2024).
Korhosen ja työryhmän ”Uhkaavat infektiotaudit muuttuvassa maailmassa” rahoitettiin osana säätiön ”Ihmisen talous ja terveys planeetan ekologisessa kriisissä” -erikoishakua 2020. Kaikki kolme rahoitettua hanketta kertovat tämän vuoden aikana projekteistaan ja niiden edistymisestä tarkemmin Ratkaisuja-blogissamme.
