Ympäristö ja talous voivat kulkea nykyään rinnakkain

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | toukokuu 15, 2017 | Kategoriassa: Ympäristödialogeja

Luonto kuuluu kaikille, mutta kaikki eivät puhu siitä samalla tavalla. Kuudennessa Ympäristödialogeja-keskustelutilaisuudessa arvioitiin päättäjien tapoja puhua luonnosta. Kannattaako luonnonsuojelua käsitellä enää ympäristön kielellä, vai täytyykö siitä tulla osa talouskeskustelua?

Kuuntele koko keskustelu podcastina.

 

Keskustelemassa olivat ilmastonmuutoksen politiikkaverkostoja tutkinut tutkijatohtori ja sosiologian dosentti Tuomas Ylä-Anttila, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Heli Saavalainen ja vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö. Keskustelua fasilitoi Koneen Säätiön tiedeasiamies Kalle Korhonen.

Tuomas Ylä-Anttilan pohjusti keskustelua väittämällä, että kun päättäjä puhuu luonnosta, hän puhuu yhteisestä hyvästä. Politiikassa erimielisyydet johtuvat siitä, että näemme yhteisen hyvän eri asioissa. Aiemmin ympäristö on ollut vastakkain talouden kanssa, mutta nykyään niitä ei enää pidetä toistensa vastakohtina.

Heli Saavalaisen mielestä vaikuttaa siltä, että luonto on kaikkien mielestä yhteinen resurssi. Samoilla luontoon liittyvillä väitteillä voidaan kuitenkin perustella täysin eri toimia.

”Esimerkiksi sitä, että Suomi on tuhansien järvien maa, käytetään tukemaan monenlaista politiikkaa”, Saavalainen sanoi. Hän muistutti, että vaikka luonnonsuojelua voidaan tarkastella talouden näkökulmasta, luonnolla on itseisarvo.

Ville Niinistön mielestä Ylä-Anttilan puhe yhteisen hyvän ajamisesta on liian kaunopuheista. Nykyinen poliittinen keskustelu toimii lyhytnäköisen taloudellisen edun ehdoilla. Tässä keskustelussa luonnonsuojelua voidaan arvostaa, mutta sen eteen ei tehdä mitään. Luonnonsuojelu pitäisi tuoda politiikkaan mukaan etenkin nyt, kun vastakkainasettelu talouden ja ympäristön välillä on vanhentunut.

Ympäristöpolitiikassa sivuutetaan faktoja

Yleisöstä nousi esiin kysymys siitä, miten päättäjät saataisiin käyttämään ympäristöstä olemassa olevaa tietoa ja tutkimusta. Pitäisikö luonnonsuojelu kääntää kielelle, jota päättäjät ymmärtävät?

Tuomas Ylä-Anttilan mukaan ympäristöongelmat leimautuvat tietylle poliittiselle ryhmälle.

”Esimerkiksi Yhdysvalloissa ympäristöpolitiikasta on tehty identiteettipolitiikkaa. Tästä syystä tutkimus ja faktat sivuutetaan usein”, hän sanoi.

Sekä Helsingin yliopiston Janne Hukkinen että Ville Niinistö näkevät yksipuolisen ympäristöpoliittisen keskustelun ongelmallisena. Siitä huolimatta valistunut vuoropuhelu on Niinistön mukaan Suomessa tehoton väline.

”Keski-ikäiset miehet eivät muuta mielipiteitään vaikka faktat muuttuisivat. Siksi esimerkiksi puhuessani ydinvoimasta puhun siitä talousnäkökulmasta, en ympäristön näkökulmasta”, Niinistö kertoi.

Tutkijat voivat avata uusia tulokulmia yleistajuistamalla työtään

BIOS-tutkimusyksikön Paavo Järvensivu peräänkuulutti toisenlaista talousymmärrystä. Perinteisessä mediassa voi olla vaikea päästä ääneen, ellei puhu talouskehityksen sisältä.

Ville Niinistö puolestaan kehotti tutkijoita kirjoittamaan sanomalehtiin.

”Poliitikot eivät ehdi lukea pitkiä raportteja tai tutkimuksia. Tutkimustiedolla on relevanssia kun sen lukee Hesarista”, hän sanoi.

Faktat eivät aina muuta mielipiteitä

Tutkija Tuuli Hirvilammi kertoi, että etenkin paikallispolitiikassa isoja päätöksiä tehdään ilman riittävää ennakkotietoa. Miten poliitikoille voitaisiin tarjota tarvittavat tiedot? Miten luonnosta puhutaan niin, ettei se ole ideologista?

Tuomas Ylä-Anttila kertoi, että aina faktakaan ei muuta mielipidettä. Sen sijaan mielipiteet muuttuvat helposti, kun tieto tulee lähipiiristä. Silloin on kyseessä psykologinen ilmiö nimeltä vahvistusharha. Tutkitusti tieteellisen menetelmän ymmärtäminen vähentää vahvistusharhaa. Ylä-Anttila mietti, voitaisiinko tätä tietoa käyttää poliittisella kentällä.

Päättäjien kenttä on moniulotteinen

Suomen ympäristökeskuksen Minna Pekkonen mietti keitä todelliset päättäjät ympäristöpolitiikassa ovat.

Tuomas Ylä-Anttila kertoi, että Työ- ja elinkeinoministeriö ja Elinkeinoelämän keskusliitto ovat ympäristökeskustelussa vaikutusvaltaisimmat. Ympäristöministeriö kolmanneksi vaikutusvaltaisin. Ylä-Anttila korosti lisäksi virkamiesten roolia.

Heli Saavalaisen mielestä yritysten rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on suuri.

Ville Niinistö korosti kansalaistoimintaa. Se vaikuttaa myös yrityksiin.

”Päättäjien kenttä on hyvin moniulotteinen”, Niinistö kiteytti.

Ympäristödialogeja-keskustelusarja haluaa tuoda eri toimijat keskustelemaan ja löytämään ratkaisuja yhdessä. Sarja jatkuu syksyllä.

Otsikon taustakuva: Mari Koistinen

 

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.