Meidän on pakko muuttua, sillä järjestelmämme järisevät

Kirjoittanut: Ympäristödialogeja | syyskuu 29, 2017 | Kategoriassa: Ympäristödialogeja

Syksyn ensimmäisessä Ympäristödialogeja-keskustelussa uppouduttiin systeemisiin muutoksiin. Niillä tarkoitetaan yhteiskunnan eri osa-alueiden perusteellista muuttumista. Vaikka aihe ei ole helppo tai yksiselitteinen, se kirvoitti lennokasta spekulaatiota tulevaisuutemme suurimmista haasteista ja niiden vaatimista ratkaisuista.

Keskustelemassa olivat tutkimusjohtaja Kati Berninger Tyrsky-konsultoinnista, tutkija ja tietokirjailija Ville Lähde BIOS-tutkimusyksiköstä ja tutkija Lauri Reuter VTT:lta. Keskustelua fasilitoi toimittaja ja yrittäjä Reetta Räty.

Kuuntele koko keskustelu podcastina tästä.

Massiiviset muutokset ovat nurkan takana

Maailman keskeisimpiä ongelmia ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ongelmat ravinteiden kierrossa. Ne aiheuttavat väistämättömiä mullistuksia ihmiskunnan suuriin systeemeihin, kuten ruuantuotantoon. Ville Lähteen aiheen alustukseksi kirjoittama blogikirjoitus avaa hyvin sen, miksi ruokajärjestelmän mullistuminen on merkittävämpää kuin moni osaa ajatella.

Reetta Räty avasi dialogin tiivistämällä olennaisen: olemmeko sössimässä koko ekosysteemimme ja kaiken sen mukana, vai käykö meille paremmin?

”Onko meillä voimavaroja ja kykyjä kääntää suuntaa? Historia ei tule olemaan meille armollinen, jos emme onnistu tekemään jotain”, hän huomautti.

Teknologiaoptimistiksi julistautuvan Lauri Reuterin mukaan toivoa on.

”Uskon että meillä on kaikki ratkaisun avaimet ja teknologiat olemassa, jos emme ole liian putkinäköisiä.” Reuter korosti, että erityisesti maatalous kehittyy vääjäämättä samalla kuin teknologiatkin.

Myös Ville Lähde painotti globaalin ruokajärjestelmän vääjäämätöntä, valtavaa muutosta. Nykyisen järjestelmän synnyttänyttä, suhteellisen vakaisiin ilmasto-oloihin ja fossiilisten polttoaineiden ja muiden resurssien huolettomaan käyttöön perustuvaa maailmaa ei enää ole.

Lähde kertoi, että nykyinen ruokajärjestelmä on rakentunut mutkikkaan ja paljon solmukohtia sisältävän finanssijärjestelmän kaltaiseksi. Se tekee siitä tehottoman ja vaarallisen, jos olosuhteet muuttuvat. Ruokakriisien määrä maailmassa on kasvanut, vaikka nälkä kalorien määrässä mitattuna on vähentynyt. Riittääkö kaikille jatkossakin ruokaa?

”Jotta voimme välttää sivilisaatiotason katastrofin, meidän täytyy muuttaa ruuantuotannon ja koko ruokajärjestelmämme tapoja. Muutos on niin suuri, että sitä on aika vaikea tällä hetkellä ymmärtää.”

Kohti kokeilukulttuuria?

Milloin suuria muutoksia on odotettavissa? Kati Berninger kertoi, että systeeminen muutos on hidasta – tai hyvin nopeaa ja yllättävää.

”Systeemistä muutosta, oli se sitten minkä sektorin muutos tahansa, hidastavat aiempien valintojen aiheuttamat rajoitukset ja vanhojen rakenteiden jarruttava voima”, Berninger totesi. ”Pitäisi jollain tavalla hajottaa vanhaa, että tulisi tilaa tehdä uutta.”

Berningerin mukaan muutoksen toteutuminen vaatii riittävästi ratkaisuvaihtoehtoja ja kokeiluja. Toimimattomat keksinnöt eivät ole huono asia, sillä suuresta diversiteetistä löytyy polku, joka muuttaa järjestelmää. Meidän pitää siis myös sietää epävarmuutta ja hyväksyä epäonnistumiset.

Räty huomautti, että nykyään poliittiset päättäjät kääntyvät tutkijoiden puoleen valmiiden reseptien toivossa. Berninger totesi, ettei pomminvarmoja tutkimustuloksia ole koskaan saatavilla. ”Jos odotamme aivan varmaa tietoa siitä mikä on oikein, emme ikinä ala toimiin.”

Räty ohjasi keskustelijat pohtimaan, mitä tarkoittaisi käytännössä, jos Suomi olisi jonkinlainen systeemisten muutosten kokeilulaboratorio.

Lähde ehdotti, että muutoksia voisi kokeilla keskeisissä vallankäytön paikoissa, kuten taloyhtiöissä. Hän ehdotti sanktioita taloyhtiöille, jotka pitävät energiankulutuksensa korkeana. Nopeammassa tahdissa uutta energiajärjestelmää rakentavia palkittaisiin. Teknologioiden käytössä ratkaisevaa on joka tapauksessa niiden soveltuvuus paikallisiin oloihin.

Emme voi enää väistellä ilmastonmuutosta

Reuterin mukaan harva ymmärtää ilmastonmuutoksen todellisen vakavuuden ja vaadittavien toimien kiireellisyyden. Hänen mukaansa asiasta puhutaan Suomessa liian kevyesti. Hän haluaisi nähdä, että pienessä maassa pystytään tekemään rohkeampia päätöksiä kuin muualla.

“Todellisuus on, että koko maatalousjärjestelmämme voi romuttua. Olemme myös menettämässä kaikki maailman korallit ja sen mukana valtavan määrän monimuotoisuutta meristä. Kun nämä isot muutokset eskaloituvat niin, että ihmiset joutuvat muuttamaan pois kotiseuduiltaan, olemme aika hankalan tilanteen edessä. Tämä muutos on jo käynnissä.”

Lähde törmää työssään jatkuvasti hälyttäviin merkkeihin ympäristön muutoksista, jotka tapahtuvat ennustettua nopeammin. Viime vuosilta on kuitenkin hyviä signaaleja tutkijoiden käymisestä rohkeammiksi. Suuret tutkijajoukot ovat viime aikoina tehneet paljon yhteisartikkeleita, joihin on koottu tietoa ja ratkaisuehdotuksia erityisesti päättäjille.

Tietoa ja ratkaisumalleja siis on, mutta muutos on tuskallisen hidasta. Tutkijoiden rohkaistuminen ei auta, jos kukaan ei kuuntele. Räty kysyi, mistä johtuu poliittisten päättäjien kyvyttömyys vastata tutkijoiden haasteeseen.

”Ihmiset ovat hyvin kyvykkäitä pitämään yllä ristiriitaisia uskomuksia”, Lähde sanoi.

Reuterin mukaan suuri ongelma on, että ilmastonmuutos ei tunnu olevan suora ongelma kenellekään. Sen sijaan välillisesti kärsii moni. Silloin on vaikea löytää se, kenelle myydään ratkaisu.

”Jos löydämme toimivia bisnesmalleja, systeeminen muutos tapahtuu. Meidän pitää vain keksiä nokkelat ratkaisut, jotta tulee tarve tehdä oikeat asiat”, hän kuitenkin uskoo.

Berningerin mukaan meiltä puuttuu yhä selkeä suunta. ”Tarvitaan visio, joka on yksi työkalu systeemisen muutoksen rakentamisessa. Edes jonkinlainen yhteinen suunta. Ja yhteinen käsitys siitä, että nyt pitäisi äkkiä tehdä asioita.”

Myös kuplia on rikottava. ”Murros ei synny samanmielisten porukoissa. Jos halutaan jotain isoa, niin pitäisi lyöttäytyä yhteen hyvin erilaisten toimijoiden kanssa”, Berninger totesi.

Keppiä vai porkkanaa?

Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että systeemiset ja rakenteelliset muutokset ovat välttämättömiä. Entä mitä yksilö voi tehdä?

”Melko yksiselitteinen valinta on siirtyminen kasvipainotteiseen ruokavalioon. Ei ole mitään syytä miksi se ei tapahdu tänään”, Reuter sanoi. ”Lihan kuluttamisen on pakko vähentyä seuraavan kymmenen vuoden aikana.”

Lähde taas kannusti ryhtymään poliittisesti aktiiviseksi. ”Historiallisesti isoimmissa yhteiskunnallisissa muutoksissa on ollut ihmisten yhteenliittymistä, totunnaisia tapoja vastaan menemistä.”

Lähteen mukaan on tuore ajatus, etteivät ylempää tulevat poliittiset ja taloudelliset interventiot ihmisten kulutustapoihin ole mahdollisia. Hän muistutti menestyksekkäästä Pohjois-Karjala-projektista.

”Sanottiin, että älkää syökö voita. Ja se meni läpi!”

Berningerin mukaan myös joukkorahoitus voi luoda mahdollisuuksia uusille ratkaisuille.

”Lisäksi tarvitaan edelläkävijäkuluttajia”, hän sanoi. ”Kaikkea ei kuitenkaan voi jättää yksittäisten kuluttajien valintojen varaan, vaan täytyy keksiä ratkaisuja joissa kestävät valinnat tapahtuvat kuin itsestään.”

”Selkeä fakta on, että suomalaisten kokonaisenergiankulutuksen pitää vähentyä roimasti lähivuosikymmeninä”, totesi Lähde lopuksi.

”Se on peruslähtökohta, johon kaikki täytyy suhteuttaa: mitä tuetaan, mitä sanktioidaan, millaisia teknologioita kehitetään.”

Koosteet menneistä ja ilmoitukset tulevista Ympäristödialogeista: http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/tag/ymparistodialogeja/

Seuraava keskustelu “Kaupungit ilmastonmuutoksen ratkaisijoina” järjestetään 1.11.2017.

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.