Säätiön henkilöstö esittäytyy: Nesslingin Säätiön toimistossa on uusi hallintosihteeri

Kirjoittanut: Nesslingin Säätiö | joulukuu 15, 2017 | Kategoriassa: Muut

Nesslingin Säätiön hallintosihteeri vaihtuu. Yli 28 vuotta säätiössä työskennellyt Leena Pentikäinen siirtyy ansaitulle eläkkeelle ja uutena hallintosihteerinä aloittaa Paula Eriksson, 28. Pentikäisen aikana säätiössä ehti työskennellä kymmenen tutkimuspäällikköä. Sen lisäksi apurahaprosessi on muuttunut sähköiseksi ja hallituksen teitittely loppunut. Miten ympäristötutkimus on muuttunut sukupolven aikana? Entä mikä veti töihin juuri Nesslingin Säätiöön?

Leena Pentikäinen (vas), Paula Eriksson.

Leena Pentikäisellä ja Paula Erikssonilla on muutakin yhteistä kuin Nesslingin Säätiö.  Molemmat ovat kotoisin Porista, molempien äidin nimi on Eeva ja molemmat haluavat oppia ympäristötutkimuksesta työnsä avulla. Jututimme Leenaa ja Paulaa hallintosihteerin valtikanvaihtokauden päätteeksi.

Ehditte työskennellä kuukauden yhdessä. Miten yhteinen perehdytysaikanne on sujunut?

Leena: Minusta on ihanaa nähdä, kuinka Paula on valmis tekemään täällä muutoksia, joita tarvitaan. Hänen tietotekniset taitonsa esimerkiksi ovat erilaiset kuin minulla, mikä on tosi hienoa. Paula on sujahtanut tänne kuin kala veteen!

Paula: Tosi hyvä, että meillä on ollut tämä aika yhdessä. Olen heti päässyt näkemään apurahaprosessin läheltä ja kysymään, kun kysyttävää on tullut. Tässä ajassa ehtii jo hahmottaa oikean ajattelutavan ja mistä löydän tarvittavan tiedon. Täällä on hyvä olla, sillä kaikki ovat niin ystävällisiä. Täällä keskitytään olennaiseen, eli ympäristön hyväksi toimimiseen.

Miten päädyitte töihin juuri Nesslingin Säätiöön?

Leena: Olin ollut pitkään yritysmaailmassa henkilöstösihteerinä. Työ oli kovin kiireistä ja minulla oli silloin pieni lapsi. Saattoi mennä viikko, etten nähnyt häntä ollenkaan. Työ oli vakituinen enkä hakenut mitenkään aktiivisesti uusia töitä. Mutta kun näin Nesslingin työilmoituksen, ympäristösuojelututkimus sanana kolahti arvoihini niin kovaa, että päätin hakea.

Maailmani muuttui hirveästi, kun siirryin säätiömaailmaan. Täällä oli erilainen kulttuuri, paljon yritysmaailmaa vanhoillisempi. Erityisesti hallitus edusti silloin konservatiivisuutta, minun piti esimerkiksi teititellä heitä. Mutta kaiken kaikkiaan tämä on ihanan joustava ja avoin ympäristö työskennellä! Ja totta kai työympäristö on ehtinyt muuttua valtavasti lähes kolmenkymmenen vuoden aikana. Nykyään täällä on paljon tutkijoitakin, kun toimistomme yhteyteen on avattu tutkijoiden työtila Nessling Nest.

Paula: Taustani on myös yritysmaailmassa, mutta se ei missään vaiheessa tuntunut oikein omalta. Nyt minusta tuntuu ensimmäisen kerran, että olen sellaisessa paikassa, jossa saan oikeasti tehdä mitä haluan, enkä vain kerää työkokemusta työkokemuksen vuoksi. Täällä saan tehdä asioita omalla tavallani ja vaikuttaa työnkuvaani. Jo Nesslingin työpaikkailmoitus oli niin hyvin kirjoitettu, että tiesin haluavani tänne. Ja totta kai säätiön ympäristönsuojelumissio vetoaa minuun. Ympäristönsuojelu on ollut itselleni koko ajan kasvava kiinnostuksen kohde.

Leenaa hirvittää visio ympäristöpakolaisuudesta. “Milloin ihmiset sitten joutuvatkaan lähtemään pois hirvittävien ilmasto-olosuhteiden tieltä, meillä on isoja kysymyksiä ratkaistavana.”

Leena, mikä on isoin muutos, joka urasi aikana tapahtui?

Leena: Apurahaprosessi. Alkuaikoina apurahahakemuslomakkeet lähetettiin postissa hakijoille ja he palauttivat ne. Hakemuksia saapui aina satoja ja ne kopioitiin. Pyörittelimme hakemuksia 2–3 viikkoa ja isot paperikasat lähetettiin arviointilautakunnan jäsenille. Paperin määrä oli valtava. Apurahat puolestaan maksettiin apurahansaajille niin, että joka kuukausi kirjoitimme paperiset maksatustodistukset tilinumeroineen ja kiikutimme todistukset sitten pankkiin. Nyt tämä kaikki tapahtuu sähköisesti.

Paula: En varmaan osaisi edes työskennellä Leenan kuvaamalla tavalla. Työtavat ovat muuttuneet lähes kolmessakymmenessä vuodessa niin valtavasti, että sitä on vaikea kuvitella!

Paulaa huolestuttaa merien mikromuovi. “Miten voisimme muuttaa muovin käyttöämme?” hän pohtii.

Mikä teitä kiehtoo ympäristötutkimuksessa?

Leena: Ympäristötutkimus on nykyään paljon enemmän vuoropuhelua kuin ennen. Myös viestintää painotetaan nyt enemmän, kun aiemmin tutkimus oli rajatumpaa. Kenttä on myös kasvanut ja minusta on hienoa nähdä, miten ympäristötutkimusta viedään päättäjien käyttöön. Tässä työssä oppii hirveästi itsekin! Kaikessa mitä toimistolla tehdään, on ympäristönäkökulma mukana ja se vaikuttaa omaan käytökseeni. Minusta on myös ihanaa, kun voin keskustella biologiaa opiskelevan poikani kanssa ja ymmärrän, millainen hänen tulevaisuuden työnsä voi olla.

Paula: Minun siskoni on biologian tohtori, ja olisi ihanaa, jos voisin käydä hänen kanssaan hyvää keskustelua esimerkiksi telomeereistä! Täällä voisin oppia. Täältä saa niin paljon ideoita ja ajatuksia ja pääsen myös haastamaan omia ajattelutapojani. Nessling Nestissä järjestetään joka viikko tilaisuuksia, joissa tutkijat kertovat työstään. Se on mahtavaa ja tykkään käydä kuuntelemassa niitä. Toiveeni on, että voisin itsekin omassa lähipiirissäni viedä tietoisuutta tutkimuksesta eteenpäin.

Täällä keskustellaan todella eri aiheista kuin mediassa ja keskusteluissa ollaan paljon pidemmällä. Haluaisin nähdä, että nämä keskustelut ja tieto saavuttaisivat sellaisia uusia yleisöjä, joita se ei vielä tavoita.

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.